Ei taidolla vaan harmonisella duurilla

 Jostain syystä harmoninen duuri on (sekin) vähän sellainen jazzille tuoksahtava moodi, että siihen harvemmin törmää muun tyyppisessä musiikissa. Wikipedia osasi kertoa, että asteikko löytyy myös intialaisesta musiikkimaailmasta Raga Sarasangi -nimellä. Intialaiset sävyt ovat kuitenkin itselleni tuttuja lähinnä länkkäribändien sekoiluista tai sit psyketrancesta, ja silloinkin lähinnä vain noiden hieman itämaisempien moodien tiimoilta. Noh, jazz ei ole kuollut, se vain haisee kummalliselle, kuten Frank Zappa tapasi sanailla... ja siinä maailmassa olen luultavasti tietämättäni altistunut tälle moodille sit enemmänkin – moodissa on jotenkin erityisen Pat Metheny-tyyppinen soundi. Itse törmäsin tähän kummajaiseen tietoisella tasolla suht myöhään; olin ehtinyt jo soitella jos jonkinlaisissa proge- ja happojatsibändeissä 90-luvun mittaan jo lähemmäs 10 vuotta, kunnes sitten juuri ennen vuosituhannen vaihdetta löysin Kaisaniemen F-Musiikista tuon Ron Millerin mainion teoriaopuksen, josta olen jo maininnutkin tässä blogissani. Meikä tykästyi heti tän moodin fuusiojazz-klangiin. YouTubesta löytyy muuten päräyttävä video aiheesta: Rick Beaton kanavalta löytyy nimittäin klippi, missä heppu on loihtinut teoksen, jossa käy kaikki harmonisen duurin moodit läpi.

https://www.youtube.com/watch?v=-N2sOeZ4lYk

Rehellisyyden nimissä täytyy kyl todeta, ett klasaripianistin sormiharjoituksilta nää liruttelut aika pitkälti kuulostaa enemmän kuin biiseiltä, mut toisaalta sitähän nää meikäläisen Python-sommitelmatkin ovat vielä tässä vaiheessa. Toi videon otsikko on kuitenkin päräyttävän spot on! Harmoninen duuri tosiaan soundaa kenties maailman kauneimmin masentavan kuuloiselta asteikolta! Oikeita populaarisemman laidan biisejä onkin sitten lähes mahdoton löytää Googlen avulla. Tosi monessa internet-lähteessä väitetään, että The Beatles -styge “Blackbird” menisi harmonisessa duurissa, mut enpä oikein tiedä. Ei biisin väkevin soundi mun mielestä oikein osu tähän moodiin – ehkä tässä(kin) on kyse enemmän jostain modaalisesta muunnesoinnusta, joka on ujutettu sinne sointukiertoon. Pitäis jostain löytää biisin sointulaput tai nuotit, jotta näkis varmasti, mistä tuossa on oikein kyse. 

Harmoninen duurihan eroaa tavallisesta duuriasteikosta vain siten, että sen kuudes sävel on alennettu – eli ikään kuin lainattu mollista. Näitä tapauksia, joissa duuribiisi lainaa VI asteen soinnun tilalle bVI asteen soinnun – essariksi C-duurissa Ab-duurisoinnun C-mollista – löytyis sit vaik kuinka paljon. Sit on biisejä, joissa vaihdellaan lennosta edestakaisin duurikutosen ja mollikutosen välillä, kuten vaikkapa Santo & Johnny Farina -klassikossa “Sleep Walk”. Eräällä teoriapainotteisella musafoorumilla joku väitti Animals As Leaders -biisin “Cylindrical Sea” menevän paikoin aika väkevästikin harmonisessa duurissa. Pikaisella kuuntelulla siinä vois olla jopa perää. 

Tän moodin hieman tummasävyinen ominaisklangi johtunee varsinkin harmonisessa mielessä siitä, että sen IV asteelle saa rakenneltua dimisoinnun VII asteen sijaan – ja ehkä myös siitä, että III asteellekin saa rakenneltua dominanttiseiskasoinnun. Vaik senhän vois mieltää jonkin sortin välidominantiksikin, kai? Emmä tiiä, siitä on vierähtänyt jo melkein 30 vuotta, kun lueskelin Salmenhaaran Sointuanalyysia... Mihin se sit purkautuis, kun esimerkiksi harmonisessa C-duurissa ei ole A-sävelelle rakentuvaa sointua, kun sen kutonen on alennettu Ab:ksi? Jos siis E7-soinnun pitäis välidominanttina purkautua A-molliin, pääsis käymään niin, että sen tilalla oliskin Ab+, joka on käytännössä sama asia kuin E+.

No joo, tämä(kin) moodi on osoittaunut hieman hankalaksi jopa tälle mun ylimaallisen kykenevälle Python-moulinexille; tai siis, onhan noita kikkareita tullut generoitua tässäkin moodissa jo jokunen, mutta aika isolla kädellä niitä on saanut viskoa roskakoriinkin. Kun ei vain lähde, niin ei vain lähde. Nämä muutamat ääninäytteet, mitä tähän blogiini sain linkattua, ovat suurin piirtein AINOAT ideat, joita olen katsonut aiheelliseksi ottaa talteen jatkokäsittelyä varten.

I – Synkkä Rachenitsa harmonisessa Ab-duurissa

Tässä tulee heti ilmi tän moodin kaunis masentavuus. Melodiaa tuli sorvattua uuten uskoon aika rankallakin kädellä, mutta kyllä se nyt pysyy aika nätisti harmonisen duurin hiekkalaatikolla. Siitä tuli aika synkkä, vaikka duuriasteikossa ollaankin. Soinnuissa on aivan hiven jonkinlaista proge- tai fuusiofjongaa – joissakin 1980-luvun fuusiokilkkeissä on tällaista vibaa, esimerkiksi Pekka Pohjolan joillakin levyillä. Tässähän voisi olla ainesta kehitellä sellainen fuusioproge-eepos, jos korvais ton melodiasoundin kirpeällä fuusiosärökitarasoundilla à la Markku Kanerva (esimerkiksi Pohjolan 1992 ilmestyneellä “Changing Waters”-rieskalla) tai Guthrie Gowan -tyyppisellä modernimmalla soundilla. (Tossa jälkimmäisessä klipissä on ehkä maailman paras kitarasoolo ikinä!) Sellaisia ei tietenkään Logicin VST-kirjastosta löydy, joten tässäkin kohtaa täytyisi sit vain venytellä omaa mielikuvitustaan... Tahtilajiksi tähän valikoitui seitsemään menevä ratchenitsa, joka on alkujaan bulgarialainen kansantanssirytmi. Vaikka enimmäkseen tää meikän Pythonizer rakentelee rytmisen sekvenssin aika sattumanvaraisesti yhdistelemällä tiettyjä rytmisiä peruspalikoita, koodasin muutamia “ikonisia” rytmejä ihan manuaalisestikin mukaan. Tää ratchenitsa oli yks niistä. En ole mitenkään erityisen hyvin perillä, miten paljon variaatioita näistä Balkanin niemimaan kansantanssirytmeistä oikeasti sit löytyiskään, Wikipediasta löytyi muutamia perusjakoja, jotka sit sellaisenaan koodasin applikaatiooni. Seitsemällä jaolliset rytmikudelmat ovat olleet jotenkin pop & jee meikäläisen biisinteossa alusta alkaen, kun nuorna jullina noita vanhoja progelevyjä tuli kuunneltua korvat punaisina. Sittemmin olen jostain lukenut jotain sellaistakin, että jopa raamatullisessa numerologiassa luku 7 on jotenkin erityinen. Ilmankos! Tässä toi pianosointujen rimpsu on aika pitkä:

            Cm - Bb/C - Gm/C - Cm - Fm/C - B+/C (pari kertaa tää kierto)

            Cm/Ab - Bb/Ab - Gm/Ab - Cm/Ab - Fm/Ab - B+/Ab

            Cm/G - Bb/G - Gm - Cm/Eb - Fm/Eb - B+/Eb

Kuten näkyy, tossa toi sointukudelma toistuu samana mut bassossa vaihtuu sävel. Tää yllä oleva kuvio toistuu viel uudestaan, sit lopussa tulee taas vähän synkempää osastoa:

            Cm/F - Bb/F - Fsus2 - Fm(add9) - Fm - B+/F

            Abm/E - G/E - Eb+/E - E+/Ab - Abm(b5) - B+/Ab

Eli periaatteessa vähän samaa, mut ei sit kuitenkaan. 

Jos ton ensimmäisen sointuryppään tulkitsis pohjasävelen mukaan reaalisoinnuiksi:

            Cm - C9sus4 - C7sus2 - Cm - Csus(b6) - Cmmaj7

Tossahan vihjaillaan oikeastaan, että sävelmaiseman keskuksena olis C eikä Ab. Näin ollen tosta vois haistella sellaista moodia kuin C aiolinen, joka sit kuitenkin lopussa lipsahtaa johtosävelen kautta melodiseen molliin, kenties? Toi toinen sointurykelmä näyttäis nojaavan sit Ab:n varaan:

            Abmaj7 - Ab6/9 - Abmaj7 - Abmaj7 - Ab6 - Abmmaj7

Okei, sekin loppuu tohon molli-majorseiskaan, mikä haiskahtaa melodiselle mollille. Mut mitä sit tulee tohon Ab harmoniseen duuriin, niin sitä tossa kudelmassa ei oo kyl nimeksikään. Missä on b6 eli E-sävel? Noh, ei missään. Se tulee messiin vasta ihan lopussa. Eli jää taas vähän kyseenalaiseksi, kuinka paljon tää sointukudelma nyt sitten menee harmonisessa duurissa loppujen lopuksi. Noh, synkkää ainakin on. 

Tiedä sit, miten tätäkin jatkais tästä eteenpäin; aika synkissä ja tummissa vesissä tää sointukierto liplattelee. Sopisko tää paremmin vaik introksi tai tummanpuhuvaksi väliosaksi, ennen kuin alkais joku iloisempi tykittely?

II – Deep House -luuppi harmonisessa Db-duurissa

Tää onkin sit jotain ihan muuta! Vaik sitä luulis, että teknoa ja sen alalajeja olis helppoa väsätä DAW-softalla niin kaikkea muuta! Aika vähän on tullut leivottua tällaista näin suoraviivaista konemusaa, se kun nojaa niin vahvasti sound designiin, mikä ei niin hirveesti jollain plugareilla innosta. Vanhalla läppärilläni mulla oli jos jonkinlaisia plugareita, joilla joskus jotain tän tyylistä tuli kokeiltua, mut nykyään, kun käytössä on vain Logicin omat soundit, niin ei oikein inspiroi. Siispä tämäkin jäänee kuriositeetiksi, mutta tulipahan kokeiltua, miten tasaisen tappavaan house-biittiin saa ujutettua melodisen basslinen, joka meneekin ihan jossain toisessa tahtilajissa kuin 4/4:ssä. Ihan maukkaastihan tää soljuu. Pienellä jatkojalostuksella tästä vois kenties saada ihan toimivankin biisin – taustamusiikiksi johonkin trendikahvilaan, missä erikoiskahvi maksaa 7 euroa ja se tarjoillaan pitkästä lasista. Tässä bassline on Python-appini aikaansaannosta.

III – 15/4 unisono-riffi harmonisessa D-duurissa

Sen lisäksi, että tää meikän Pythonizer on osoittaunut oivalliseksi työkaluksi eri moodien sielunelämään tutustumisessa, on nää hieman erikoisemmat tahtilajitkin tulleet tutummiksi. Tää 15/4 on sen verran harvinainen ns. “normimusassa”, etten oo siihen tainnut törmätä oikein koskaan. Fuusion puoleltakaan ei äkkiseltään tule mieleen kuin yks Snarky Puppyn biisi “Outlier”, jonka tahtilajin itse asiassa avasi paremmin stygellä fonia luikauttava Bob Reynolds – kelaa vain teeman olevan kolmijakoinen kuvio, jonka pituus on 5 tahtia! Sit on tietty Soundgardenin huikea grungeklassikko “Limo Wreck”. En muista minkälaisella jaolla se menee (PS. kävin kuuntelemassa, ja kolmijakoisestihan se menee!), mut tää Python-riffittely menee suurin piirtein 8+7-jaotuksella. Kyl tästäkin tuli hieman synkältä soundaava, vaikka duurissa periaatteessa meneekin. Tää idis on jaettu kahteen osaan: ekassa osiossa riffin taustalla soi vähän ilkeä dilsateema, sit toisessa osiossa riffi on tuplattu silleen “epävireisen” kuuloisesti, ett toinen klavinettiraita soittaa saman riffin samassa moodissa mut transponoituna kokosävelaskeleen ylemmäs asteikon sävelillä. Joo, saman asian vois toteuttaa detunettamalla mut tää on ainakin tässä kohtaa paljon hauskemman kuuloinen toteutustapa.

IV – 10/8 pianoriffi harmonisessa Bb-duurissa

Tästä phaser-plugarin läpi ajetusta pianoriffistä tuli aika maukas vaik itse sanonkin! Hieman tahtilaji meinaa karata käsistä, kun toi ykkönen ei oo niin jämpti. Moodina on harmoninen Bb-duuri, jonka fuusio jazz -klangi tulee viel paremmin framille noist synamattosoinnuista. Tää vaatis kyl melkein jonkunlaisen biitin taustalle, ettei toi ykkönen karkais niin helposti. Ilman rumpalia tätä riffiä olis aika v-mäinen soittaa porukalla, tai ainakin saattais vaatia jokusen tunnin lihasmuistitreeniä ennen kuin rullais jouhevasti.

V – Rhodes-kuviokellunta harmonisessa B-duurissa

Tässä harmoninen duurisoundi on ehkä hieman hämärtynyt – täähän kuulostaa melkein mollilta! Sointukierto alkaakin mollissa ja tasapainoilee itse asiassa vain kahden soinnun välillä: soinnut ovat Eb-molli ja Eb-dominanttiseiskan kvinttikäännös. Bassolinjassakin toistuu vahvana vain kaksi säveltä: B ja C#. En sit tiedä, pitäiskö tätä ajatella niin, että tässä moodi vaihtuu harmonisesta duurista välillä Dorian b5 -moodin puolelle, mikä on harmonisen duurin 2. säveleltä alkava moodi? Jos ton sointukierron purkais bassolinjan suhteen niin se olis kutakuinkin tällainen:

                                                                Ebm/B – Ebm/C# - Eb7/B – Eb7/C#

Eli tarkalleen ottaen:

                                                                Bmaj9 – Ebm/C# - Bmaj9(b13) – Eb7/C#

Bassolinjan C#-sävelen suhteen noita sointuja ei näemmä kannatanut alkaa tulkitsemaan; olis syntynyt kohtalaisen kusisia sointumerkintöjä. Tässä toi harmonisen duurin ominaisklangi syntyy tossa maj9(b13)-soinnussa.

Tämän enempään en pystynyt edes tämän huikean Python-aparaattini avustuksella. Ehkä tää moodi on syystäkin jäänyt lähestulkoon fuusiojazzareiden yksityisomaisuudeksi. Noh, kunhan ehdin niin täytyy ottaa oikein missioksi vääntää jostain näistä kikkareista aivan kokonainen biisi! Ensi kerralla otan syyniin vielä astetta synkemmän tapauksen: tän harmonisen duuriasteikon toisen moodin eli doorisen, jonka viides sävel on alennettu puolisävelaskeleen verran.

Adios.