Lyydinen #2 Nousee Yli

Harmonisen duurin 6. moodi on lontooksi nimeltään Lydian Augmented #2. Onko tolle joku järkevä suomenkielinen nimitys, en tiedä. Ei ole ainakaan koskaan tullut vastaan. Lyydinen ylinouseva #2? Kuulostaa vähän vammaiselta. Noh, ei silti: ei toi englanninkielinenkään nimitys nyt mitenkään erityisen salonkikelpoinen ole, mutta siitä saa nopeasti jujusta kiinni. Tän moodin vois kai mieltää kahdella tapaa: joko se on harmonisen mollin 6. moodi (Lydian #2), josta on korotettu myös sen vitonen puolikas ylöspäin, TAI sit se on melodisen mollin 3. moodi (Lydian Augmented), josta on puolestaan korotettu toi kakkonenkin puolikkaan verran ylöspäin, molliterssiin. Riippuen vähän miten tätä moodia käyttää, sillä on myös hieman kaksjakoinen ominaisklangi; nimittäin, kuten näistä klipeistäkin käy ilmi, se voi soundata tosi ilkeästi fuusiojazzille, kuten nää pari ensimmäistä näytettä – tai sit se voi kuulostaa enempi joltain Lähi-Idän soundimaailmalta, kuten toi kolmas näyte. Toi harmonisen mollin Lydian #2 on perussoundiltaan lähempänä tota arabimaailman maqam-soundia (tällä moodilla on muistaakseni suora vastine arabiskaaloissa) ja sit taas toi melodisen mollin Lydian Augmented on enemmän just sitä fuusiojazzia. Eli klangiin vaikuttaa näköjään tosi paljon se, korostaako tota #5-soundia vai tota #2-soundia.

Kovinkaan näppärää modaalisointua tästä moodista ei saa nikkaroitua. Toi meikäläisen Ron Miller -opus on jäänyt muusikkoystävälleni lainaan, joten en nyt voi tähän hätään tarkistaa, miten tää fuusiojazz-moodi tuossa kirjassa oli soinnuteltu. Jos tän moodin kohtalaisen eksoottisen klangin haluais puristaa yhteen sointuun, pitäis melkein kaikki moodin sävelet nyppäistä soimaan yhtä aikaa – joo, ei kiitos. Vois mennä läpi jossain leffascoressa tai modernissa klassisessa hybridisointuna, esimerkiksi roiskaisemalla soinnut Cmaj7#5 ja F#m7b5 soimaan samanaikaisesti. On vähän hapokas soundi jopa fuusiojazziin. Tietty, jos rakentelis jonkinlaisen epämääräisella fjongalla resonoivan sointukierron, jotain ihan käypääkin kamaa vois syntyä... Tän moodin sävelistä saa ihan hyvältäkin kuulostavia sointuja läjään:

    I = I dim, I+, Imaj7#5

    #II = #II dim, #II6sus4 (tai oikeammin #V asteen duurikolmisoinnun terssikäännös)

    III = III duurikolmisointu (Jess!), IIIsus4, IIImaj7

    #IV = #IVm7b5, #IVm7(b13)

    #V = #V mollikolmisointu, #V duurikolmisointu, #Vm7, #V7

    VI = VI mollikolmisointu, VI duurikolmisointu, VI6, Vim6, VImaj7, VImmaj7

    VII = VII duurikolmisointu, VII6, VII7

Kai näistä jotain sais leivottua, kun sopivaan järjestykseen näitä asettelis... Toi antaa vapauksia rakennella vaik minkälaisia modaalisia sointuhetteikköjä, että sekä #V asteelle että VI asteelle sais askarreltua sointuja sekä duurissa että mollissa. Tonaalisten jännitteiden purkaminen perinteisellä tyylillä onkin sit vähän haastavampaa, kun noit I asteen sointuja tsiigaa. Noi dominanttiseiskat, mitä voi byggailla #V ja VII asteille, haluais kuitenkin hakeutua toonikateholle - #V pyrkii sointuasteelle, jota ei tässä moodissa edes ole: jos pohjasävel olis C, ton #V7-soinnun eli G#7:n maalina olis sit C#-sävelelle rakennettu I asteen sointu, eli joko C# tai C#m. Sit toi VII7 hakeutuis III asteen perussointuun, eli C:ssä sointukadenssi menis about B7 – E. Salmenhaaran Sointuanalyysi tuli joskus kitaran kanssa opiskeltua, mut en mä enää niin hyvin näit välidominantin kanssa pelaamisia muista, mut joku välidominanttihan toi VII7 tavallaan olis sit. Meniköhän sen tolppamerkintä jotenkin niin, ett V7/III. Tollasella sointukudelmalla häviää kuitenkin sit se Lydian Augmented #2 -moodin sävy aika tyystin. Noh, pakkohan se oli kokeilla, saisko näillä soinnuilla mitään järkevää aikaiseksi, ja tää kierto kuulosti itse asiassa ihan mageelta:

                B7 – E – Cdim – Ammaj7

Eli:

                V7/III – III – I dim – VImmaj7

Tarpeeks hitaalla tempolla kun läiskii näitä sointuja pianolla, niin ei kuulostakaan yhtään niin pahalta kuin mitä vois olettaa. Ehkä täst sais ihan muikean siirtymän johonkin vanhan liiton progebiisiinkin, who knows? Toi molli-majorseiska on hyvä lopetussointu, varsinkin silloin, jos haluaa sellaista film noir -vibaa. Muistan joskus takavuosina, kun yyteröin televisiosta leffaa nimeltä “Mulholland Falls” ja tykästyin sen soundtrackiin saman tien. Se on aika savuisen jazz-henkinen leffasoundtrack, jonka on duunannut jazz-pianisti Dave Grusin. Meikälle tosta molli-majorseiskasta tulee aina mieleen toi leffa ja sen musat. Jos mollikutonen on sellainen viimeisen päälle iskelmäbiisin loppukaneetiksi sointuva niin molli-majorseiska on sit taas täydellinen Tom Waits-tyylisen kapakkajazz-biisin lopuke.

Jännänä sivuhuomiona tähän moodin lyydisen perusluonteeseen (#4-soundiin) liittyen huomasin, ett jopa tässä kohtalaisen eksoottisessa ja dissonoivassa moodissa syntyi helpommin jotain järkevää kuin siinä peruslyydisessä. Tiedä sitten, mikä lie aivovamma meikäläiselläkin on ton lyydisen suhteen, kun se ei meinaa toimia sitten millään, ja nää mukamas “haastavammat” moodit saa wörkkimään huomattavasti vähemmällä vaivalla. Ehkä mä vain oon sit altistanut itseäni liikaa kaikenlaiselle härömusalle täs vuosien varrella, ettei sellainen “normaali” kama enää kuulosta oikein miltään, vaik en mä omissa projekteissani nyt välttämättä ihan Mr. Bungle -linjalle haluais ees lähteä. Tai, miksipä ei? Onhan bändin “California”-levy ihan hiton kova!

Linkitän taas tähän viisi tsibaletta ääninäytteitä, mihin tää erikoiselta soundaava moodi oikein kykenee, kun Python-moulinxini sitä vähän pyöritteli. Nää ei oo ihan sitä perinteisintä “Suvivirsi”-osastoa sit kuitenkaan... (se menis sitä paitsi joonisessa moodissa, anyways)

I – Abstract Vamp in F# Lydian Aug #2

Bassline jauhaa viisijakoista kuviota, joka menee F# Lydian Augmented #2 -moodissa; soinutkierto on kaksiosainen ja vaihteeksi turvauduin pelkkiin kolmisointuihin! Ensimmäinen kierto on neljän soinnun mittainen: F#m/A – Fm/G# - A#+ - A+. Toisessa kierrossa on vain kaksi sointua: C#/G# ja G#sus2. Tota ekaa kiertoa jauhetaan aika pitkään, ja vasta lopussa tulee toi toinen. Sit jujuna ujutin mukaan myös korottamattoman vitosen tolle dilsan läpi vedetylle Rhodes-raidalle – noi yksinäiset, dubahtavat sävelet meneekin ihan perinteisestä lyydisestä. Tästä tuli yllättävänkin toimiva äänikudelma ottaen huomioon tän lähtömoodin kohtalaisen hapokkaan klangin!

II – Jazzy Turnaround in B Lydian Aug #2

Tämä on oikeastaan vain sellainen turnaround, jonkin fuusiokierron loppuun. Tämäkin on kaksiosainen: ensimmäisessä osiossa melodinen bassline korostaa B Lydian Aug #2 -moodia, ja toisessa osiossa “keskukseksi” nousee D.

III – Fuzzy Allegro in Db Lydian Aug #2

Tiedä sitten, johtuuko tästä progetahtilajista vai tosta melodiasta itsestään, mutta tässä on jotain itämaista fjongaa. Jonkin verran olen tutkiskellut noita Lähi-Idän rytmejä, kun netistä löytyi muutamia melkoisen oivallisia sivustoja niiden tonkimiseen – ja jos King Crimsonin tuotanto tuntuu joskus aika äkkiväärältä noiden tahtilajien suhteen, niin se on vielä aika kepeätä kamaa näiden napatanssirytmien rinnalla! YouTubesta löytyy etnoprogeilun genressä yks aika huippuartisti – Sami Yusuf. Heppu taitaa olla kansalaisuudeltaan britti, jolla azerbaidzanilaista verenperintöä, mutta musa on huikean kuuloinen sekoitus arabimaailman klangia, klasaria ja ties mitä. YouTubesta löytyy kokonainen konsertti – When Paths Meet – ja sitä on tullut fiilisteltyä muutamankin kerran; välillä meininki on kuin “Damnation”-lätyn Opethia, mut etnisemmin, ja välillä itämaiseen riffittelyyn sotkeutuu makeesti klasarisoundia, tyyliin “Bach goes Casablanca”, tai jotain.

Tästä riffistä – jos ois aikaa ja budjettia, siis – sais aika mageen lähi-itäprogeilun tohon tyyliin – sillä varauksella, tietenkin, ettei meikäläiseltä lähde mitkään moniääniset kuorosovitukset, joilla sais ujutettua messiin tollasta gregorian chant -osastoakin. Enpä olis viel jokunen vuosi sitten osannut ajatella, että tiukka maqam-riffitely ja sellainen Era-tyylinen hymistely toimis yhdessä ihan hemmetin mageesti...

IV – 13/8 progeriffi (B Lydian Aug #2)

Jostain syystä Pythonizerini näyttäisi olevan sitä mieltä, että Lydian Augmented #2 -moodi kuulostaa erityisen sopivalta 13/8-tahtilajille. Tämäkin menee vähän äkkiväärällä synkoopilla, mutta ihan toimivalta silti kuulostaa. Klipissä on periaatteessa sama moodi moduloituna kahdelle eri perussävelelle – se voi tietty vähän hämätä, että se moodin “perusta” ei välttämättä korostu kauheen hyvin, varsinkaan enää sen jälkeen ku urut tulevat messiin. Moodin ominaisklangi oikeastaan katoaa melkein kokonaan ton säröurkusoinnutuksen myötä: rakentelin sus2-soinnuista tollasen progehimmelin riffin päälle, ja ne ylimääräiset sointusävelet hyppää tietty ulos tosta moodista aika tylysti. Toi pitäis kai analysoida uudestaan, koska eihän toi kuulosta enää yhtään Lydian Aug #2 -moodilta, mut alkuperäinen riffi kuitenkin oli tiukasti sitä. Toisaalta toi beatnik-kitarateema pysyttelee koko ajan B Lydian Augmented #2 -moodissa ja toistaa tota samaa kuviota, vaikka sointukierto taustalla vaihtuukin. Idea syntyi oikeastaan vahingossa, kun copy-pastetin ton kitarakuvion modulaatiosukankin ylitse. Huomasin, ett – perhana! - sehän toimii aika jännästi, joten jätin sit sen kitarakuvion moduloimatta. Tämmöisen riffitelyn kun veistelisi ensimmäistä kertaa yleisön edessä, joku yleisössä varmaan kelais, ett nyt toi kitaristi on niin soseessa, ettei huomannut osion vaihtuneen.

V – Teknoluuppi 11-jakoisella synariffillä! (C Lydian Aug #2)

Meikäläisellä on jonkinlainen perverssi taipumus lätkiä suoraviivaisen teknobiitin päälle mieluusti jotain kierolla progesynkoopilla klenkkaavaa riffittelyä. Tällä kertaa toi synariffi, joka luo Lydian Aug #2 -moodin soundia, menee 11/8-tahtilajissa ton 4/4-biitin päällä. Tällaisten riffiorigamien kanssa klipeistä tulee sit vähän pidempiä: pitää copy-pastettaa aika pitkä pätkä, että ykköset osuu taas kohdilleen. Mausteeksi lätkin vähän syntikoitakin samaan soppaan. Tästä tuli pervolla tavalla jopa hyvä – niin hyvä, ett tästä pitäis melkein vääntää sellainen 9-minuuttinen vanhan liiton Detroit-soundille kumartava jumitus! Tasaisesti junnaava teknobiitti on siitä kiitollinen työkalu, ett sen päälle voi aika huoletta liimailla vaikka minkälaisissa tahtilajeissa pomppivia syntikkariffejä – tosi grooven kuuloisia juttuja syntyy esimerkiksi 6/4-tahdilla jynkyttävästä basslinesta sen 4/4-biitin päällä. Doorisen moodin yhteydessä yhden sellaisen esittelinkin. Niitä löytyy kovolta vielä jokunen lisää, kunhan ao. moodiin asti pääsen tässä blogissani. (sikäli, kun tallennustilaa jostain näille klipeille löytyy... that is)

Sellaiset etno-fuusio-progeilut tällä erää. Ens kerralla otan skuupin alle harmonisen duurin viimeisen moodin, joka ei oo ehkä ihan näin vieraannuttavan kuuloinen. Tai noh, kelle on ja kelle ei ole...

Adios.