Oskarin villi, harmaa ja doorinen muotokuva
Tällä kertaa pureudun doorisen moodin syövereihin tämän Python-moulinexini kanssa. Joo, se pitänee vielä tarkentaa, että koodi valitsee työstettävän asteikon/moodin arvalla, joten nämä esimerkkeinä olevat audiokikkareet olen pusertanut applikaatiostani ulos jo hyvä tovi sitten, niitä on kovolla jo varmaan jokunen sata filettä. Eli valkkaan näitä näyteklippejä sitten sieltä sitä mukaa, kun tarvetta tän blogini tiimoilta on; ei sitten tarvitse laittaa julkisesti näytille niitä hirveimpiä taideripulointeja, mitä tuo applikaationi on ulostanut. Parin vuoden tuotekehittelyn jälkeen se generoi enimmäkseen ihan käyttökelpoista materiaalia jatkotyöstettäväkseni, mut silloin tällöin se osaa myös yllättää ihanan negatiivisesti. Siksi on parempi, että kaivelen esimerkkejä vain tuolta laajasta arkistostani, jonne olen hillonnut vain niitä edustavampia tuotoksia - ne ovat tietty järjestäen jo enemmän ja vähemmän työstettyjä: on bassokuviota ja sointuja lisätty, joskus vähän rytmiäkin, ja niin edelleen. Mut ei kai kukaan jaksaiskaan kuunnella pelkällä pianosoundilla kilkatettuja klippejä?!
Mut sit takas aiheeseen...
Modaalisessa mielessä suht puhtaasti doorisesti liplattelevia kaupallisia biisejä löytyy aika helposti ramopunkista gangsta-räppiin. Esimerkiksi Santanan tuotanto nojaa melkein yksinomaan tähän moodiin. Siinä määrin tukevasti, että Frank Zappa omisti lattarikitaristille ihan ikioman biisin joskus kasarin alkupuolella, biisin "Variations on Carlos Santana Secret Chord Progression". Biisi perustuu kahden soinnun vampille (v - IV), jollainen löytyy muun muassa Santanan klassikkobiiseistä "Oye Como Va" sekä "Evil Ways". Tää Santana/Zappa-kytkös on siinäkin mielessä aika metka, että kummankin kitaransoittotyylissä on hieman jotain samaa. Legendan mukaan Santana olisi saanut kosolti vaikutteita unkarilaiselta kitaristilta nimeltä Gabor Szabo, jonka fraseeraustyylissä on vielä astetta zappamaisempi tatsi. Kai se on sitten niin, että doorisessa moodissa on sisäänrakennettuna sellainen samettisen pehmeä soundi, jolla on helppo myydä vaikka Saludo-kahvia. Ehkä tätä moodia voisi ihan hyvällä syyllä kutsua "Saludo-molliksi"...
Itselle rakkain doorinen rykäisy on tietty Miles Davisin järkelemäinen klassikko “So What”, vuonna 1959 julkaistulta ja maailman parhaaksikin jazz-levyksi useaan otteeseen rankatulta “Kind of Blue”-rieskalta. Tuossa joku vuosi sitten isoksikin hitiksi muodostunut Daft Punkin ja Pharrell Williamsin kollaboraatiobiisi "Get Lucky" menee sekin doorisessa moodissa. Sit klassikkopelisarja Legend of Zeldan siinä kenties legendaarisimmassa osassa, Ocarina of Time'ssa yks niistä ocarina-biiseistä - "Song of Storms" - menee myös doorisessa moodissa. Pelin soundtrack-musiikit väsänneestä Koji Kondosta tullee jutustelua vähän enemmänkin jossain tulevassa postauksessani. Legendan mukaan druidit olisivat musisoineet doorisesti jo tuhansia vuosia sitten, joten tässä moodissa onkin hyvä sommitella äänimaisemia seikkailupelin taustalle.
Doorisen moodin intervallirakennehan on: 1 - 2 - b3 - 4 - 5 - 6 - b7. Tosta voi näppärästi päätellä, ett silloin kun pohjasävelenä on C, doorinen moodi osuu siihen sävellajiin, jolla on kaksi alennusmerkkiä nuottiviivaston alussa etumerkkeinä - eli Bb-duuriin. Samaa muistisääntöä voi soveltaa myös muihinkin moodeihin: aiolisessa on kolme alennusmerkkiä (Eb-duuri), fryygisessä neljä (Ab-duuri), lyydisessä puolestaan yksi korotus (G-duuri) ja niin edelleen... Sen verran vähän on tullut sorvattua biisejä käsin nuottipaperille enää DAW-hommiin lähdettyäni, ett noi sävellajien etumerkit eivät enää kyl tule kuin apteekin hyllyltä. Pitäis varmaan kaivaa tuolta tyhjää nuottipaperia ja ihan vain nostalgisista syistä askarrella joku vähän valmiimpi tekele nuoteiksi. Noh, onneks Logic osaa noi etumerkit, kun sille vain ensin kertoo sävellajin. Ei se kovin fiksusti osaa näitä MIDI-eepoksia nuotintaa ilman järjetöntä editointisavottaa, mut onhan sekin tyhjää parempi.
Lienee sitten syynä just tuo tälle nimenomaiselle moodille ominainen raukeuden tunne, että nää Pythonilla sorvaamani kikkareet lipsahtavat järjestäen jonnekin ambient-musiikin ja yökerhojazzin puolelle. Tässäpä muutama kuulokuva:
I – Hopeareunustettua chillout-leijuntaa doorisessa C:ssä
Tämäkin ideanpoikanen on jo vähän vanhempaa perua; ensimmäisen version tästä Python-applikaatiostani sain tulille jo melkein 2 vuotta sitten, kuten aloituspostauksessani taisin jo mainita. En välttämättä enää muista kauheen hyvin, kuinka paljon tätäkin kikkaretta on tullut työstettyä alkuperäisestä softan generoimasta melodianpätkästä pidemmälle. Noh, ainakin tämä sointukierto kuulostaisi pysyttelevän aika vinhasti doorisessa äänimaisemassa: tuo ao. moodin tiukinta sointiväriä luova alentamaton kutossävel (C-doorisessa siis A) esiintyy itse asiassa tässä sointukierrossa vain ohimennen, mutta se riittää luomaan justiinsa sen oikean klangin. Sointukudos on kerrosteltu kahdesta eri soundista, mut jos ne tulkitsis yhdessä, soinnutus on:
Gm(add9) - F(add4add9) - Eb6/9#11 - Cm13
Gm9 - F(add4) - Ebmaj13#11 - C13sus4
Jos tästä yrittäis vääntää sellaisen perinteisen sointuanalyysin tolppamerkinnöin, eli sointuasteet, kuten tapana on, tää sointukierto näyttäis about tältä:
Vm(add9) - IV(add4add9) - bIII6/9#11 - Im13
Vm9 - IV(add4) - bIIImaj13#11 - I13sus4
Tässä sointukudelmassa ei esiinny VI asteen sointua ollenkaan, mikä tanakkoittais tän kuvion doorista klangia, mut toisaalta sointukierto loppuu kummallakin kiekalla I asteen sointuun, jossa toi doorista soundia tuova kutonen (A-sävel) on messissä. Se doorinen klangi tulee myös tuon G-mollisoinnun ysin, F-soinnun terssin myötä. Noh, esiintyihän se doorinen fiilis tässä sit aika tanakastikin, kun tarkemmin tsiigas.
Muutenhan tää klippi on sellaista taustamusaa differentiaalimatikan kokeeseen pänttäämisen taustalle - ei triggeröi hermosynapseja pahemmin; eli ei välttis ärsytä, mut ei myöskään aiheuta mitään korvaorgasmeja. Jos tästä eteenpäin tätä ideaa lähtis työstämään, pitäis vähän jonkinlaisia ärsytyskertoimia lisätä - vaikkapa synkentämällä tota kudelmaa pois doorisesta, johonkin brutaalimmalta kuulostavaan moodiin. Jos sit vaikka duuriasteikossa pysyttelis niin esimerkiksi lokriseen. Doorisessa moodissa kolmas, kuudes ja seitsemäs sävel ovat alennettuja jooniseen nähden, kun taas lokrisessa kuvaan tulis mukaan vielä kaksi alennusta lisää (2. ja 5. sävel) - joten sillä modulaatiosukalla tähän sais vähän lisää ytyä!
II – Doorinen 6/4-teknogroovailu
Tässä tuo doorinen soundi syntyy kunnolla vasta, kun bassline alkaa junnata sointujen taustalla. Soinnut ovat kaikki sus4-muotoa, joten niistä ei vielä voi vetää kovin pitkälle meneviä johtopäätelmiä. Sointukierto nyt kuiteskin on about:
F#sus4 - Asus4 - G#sus4 - Esus4
Ja bassline pyörittelee sit B doorisesti menemään näiden sointujen taustalla. Jos nää yrittäis tälleen toistaitoisesti kelailla tolppa-analyysiksi, se olis kai jotain tällaista:
Vsus4 - bVIIsus4 - VIsus4 - IVsus4
Noh, onhan se doorisen klangin luova kutonenkin tuolla näköjään messissä, mut se fiilis syntyy vasta sit, kun toi bassline alkaa luoda jonkinlaista "modaalista" keskusta. Tollasenaan toi kierto jää aika avoimeksi, kun noil pidätyssoinnuilla on vähän sellainen levoton luonne. Niillä tosin saa luotua kaikenlaista jännää, ehkäpä sus2-soinnuilla vielä näitä sus4-sointujakin paremmin. Noi sus2-soinnut kuulostavat varsinkin säröurkusoundilla aika jumalaisille. Toisaalta sus4-sointu on vain sus2-soinnun käännös ja sit viel kvarttipinosoinnunkin (7sus4), mut toi sus2-muoto on meikän all-time favorite, koska se on tollanen tiivis klusteri - sopii hyvin progeen ja fuusioon.
Kuten taisin kertoa jo edellisessä postauksessani, tämä Pythonizerini ei oikein ymmärrä taukojen päälle, joten basslinen tauotus jäi oman taiteellisen korvani varaan. Tästä tuli oikeastaan aika groove kudelma – kai se juju on siinä, että biitti takoo tasaisesti neloseen ja bassline menee kutoseen.
III – Guzheng Zither -modulaatiosukka
Tämä on oikeastaan kaksiosainen modulaatiosukka: teeman alkuosa naputtelee menemään C#-doorisessa ja jälkimmäinen puolisko puolestaan F lyydisessä. Python-koodin ulos pullauttamaa kudelmaa hetken äimisteltyäni sain intuition, että piano soundin voisi mielummin vaihtaa tällaiseksi kiinalaistyyppiseksi zither-soundiksi. Noh, eihän tätä idistä tällaisenaan vois mihinkään progemetallibiisiin tunkea, mutta peli- tai leffamusaksi tästä vois kehitellä jotain... ja noit itämaaviboja vois haeskella vielä tuhdimminkin, sellaisista moodeista, joissa on viel enemmän Kauko-Aasian soundia - esimerkiksi japanilaiset pentatoniset moodit/asteikot sopis sellaiseen työstöön paremmin kuin hyvin. Sit myös unkarilaisen duuriasteikon viimeinen moodi, nohkan-huiluasteikko, on todella tuhdin itämainen luonteeltaan - mut toi nohkan-huilu lieneekin jokin kaukoaasialainen bambusta veistelty soitin, joten ei ihme. Jos nyt en aivan metsään ulkomuistista heitä, niin toi huiluasteikko taisi olla ylinouseva lyydinen moodi korotetulla duuriterssillä (#3), mut otan sen moodin sit tarkempaan syyniin, kun sen aika on.
IV – syntsapoppailu C# doorisessa?!?
No niin! Sainhan mä sit doorisessa moodissakin ton Pythonin solmuun! Sehän tässä hommassa on koko ajan riskinä, ett kun koodi perustuu kuitenkin vain todennäköisyysmatriiseihin, voi toisinaan käydä niinkin, että just se ao. moodin tärkein yksittäinen sävel jää kokonaan uupumaan lopputuloksesta. Tässä tapauksessa kävi justiinsa niin. Melodiassa ei nimittäin esiinny C# doorisen kutossäveltä ollenkaan – ja kun myöhemmin lisäsin basslinen, se olkapäälläni hengaileva pirulainen kuiskasi korvaani, ett “Hei, kuule... jos toi bassokuvio koukkaisi tossa kohtaa Bb:n sijasta A:han, se kuulostaisi hitsin paljon paremmalle, eiks jeh?” Eli tää melodiakikkare ei mene oikeastaan missään moodissa – ennen kuin basso soittaa sen hemmetin A-sävelen, jolloin homma lipsahtaakin aiolisen puolelle!
Tästä Python-kudelmasta kehkeytyi tavallaan kaksiosainen, ja sit toisella kierroksella bassline muuttaa tän kudelman sävyn vielä astetta tummemmaksi, ennen kuin taas palataan semisti aioliseen maastoon. Koitin vähän tutkailla miten tuo bassline ja syntikkakuvio sommittelevat jonkinlaista harmonista kudelmaa. Se olis kai sointumerkintöinä jotain tällaista:
C#m7/11 - B5 - Amaj13 - Bsus4 - Bsus2/E
Ja uudella basslinella:
G#m7(b13b5) - A6/9 - B6/9 - C#m(add4)
Eli:
Im7/11 - bVII5 - VImaj13 - bVIIsus4 - bIII6/9
Vm7(b13b5) - VI6/9 - bVII6/9 - Im(add4)
Ei tohon vieläkään oikein päässyt se doorista sävyä luova Bb-sävel messiin, mut tiputtamalla basson G#-säveleen syntyi aika tumma klangi. Tuosta äkkiseltään tulkattuna moodina vois olla G# aiolinen vähennetyllä kvintillä - eli G# puolidimi tai G# lokrinen #2, miten sen nyt kukakin on tottunut kelaamaan. Sehän sopi tuohon kohtaan kuin se legendarinen nenä pyllyyn. Doorisesta moodista ei jäänyt paljoo jäljelle, mut ei sen väliä, kun syntyi näinkin muikea sommittelu.
V – 10/8-tahtilajissa klenkkaava 2 soinnun progevamppaus
Tämäkin on hieman epämääräisempi tapaus; bassline, jonka tulostin Python-softastani ulos, soljuu kyllä kivasti doorisessa moodissa (pohjasävelenä Eb), mutta tuo kahden soinnun vamppailu sitten taas ujuttaa sointiväriä aivan toisaalle. Tietty, kun oikein tarkalla korvalla kuuntelee, tuo bassline korostaa sekin Eb-sävelen sijaan aika tuhdisti C:tä, joten tästä ei oikein ota tolkkua... Nimittäin, jos perussäveleksi mieltäisikin Eb:n sijaan C:n niin moodi oliskin sit lokrinen, mut ei tää kudelma kuulosta yhtään lokriselta; se on paljon ilkeämmän kuuloinen moodi kaikin puolin. Noh, siitä viis! Tästä staccato-tyyppisestä basslinesta tuli oikeastaan niin hyvä, että sen vois käyttää jossakin "oikeassakin" biisissä...
Aiheellinen pohdinnan aihe tietty on sekin, täytyisikö biisin nyt sit pysytellä jossain tietyssä moodissa koko ajan, jos se kuulostaa toimivalta muutenkin, mut tässä projektissani kun jalona tarkoituksenani on ollut tutkailla eri moodien syvintä olemusta – ett miltä ne oikeastaan ees kuulostaa melodian ja varsinkin harmonian muodossa – niin oishan se kiva, että tää meikäläisen vaivalla naputtelema Python-koodi suoriutuisi tästä urakasta hieman paremmin. Näitä moodien karaktäärisäveliä saisi ehkä paremmin osumaan kohdilleen, kun hieman vielä ruuvaisi noiden todennäköisyysmatriisien parametrejä. Duuriasteikon eri moodien kanssa sen ei edes pitäisi olla yhtä helvetillinen savotta kuin mitä noiden eksoottisempien moodien kanssa; niin, mitäs sit kun moodissa alkaa olla niitä “ominaisklangiin” kuuluvia säveliä enemmän kuin tarpeeks? Jos doorinen tuottaa jo softalleni harmaita hiuksia, niin mitenkäs sit suu pannaan kun eteen tulee vaikkapa harmonisen duurin toiselle sävelelle rakentuva Dorian b5 -moodi? Tai joku vielä hapokkaampi tapaus, vaikkapa jokin napolilaisen duurin hämäristä moodeista?
Helpoin tapa “säveltää” puhtaasti modaalinen kappale olis tietty toistaa 2 soinnun kiertoa ja vain luritella siihen päälle mitä mieleen putkahtaa – sillä metodillahan myös tuo “So What”-styge on aikanaan duunattu. Enimmäkseen biisi jauhaa Dm7-soundissa - Bill Evans luikauttaa sit nuo kuuluisat "So What"-sointuhajotukset (joissa on muistaakseni bonarina add4-sävelet) - ja sit jossain kohtaa biisi moduloi ylös puoliaskeleen, mut pysyttelee silti edelleen doorisessa sävelmaisemassa. Se tietty jeesaa huomattavan paljon jos bändissä on tuollaisia äärettömän taitavia, maailmanluokan soittajia, kuten Davisilla oli – John Coltrane ja Cannonball Adderley! Muita legendaarisia doorisessa moodissa liplattelevia biisejä ovat:
Simon & Garfunkel: Scarborough Fair
Tuota viimeksi mainittua vanhaa klassikkoa on mukava fiilistellä pienin progenyanssein; biisin soinnutus on niin helppoa kauraa, ett sointuja voi laajentaa Tikanmäen tyyliin - ja yhtäkkiä tästä vanhasta englantilaisesta balladista tuleekin sibeliaanista progea! (Tosta biisin sointukuviosta pääsee näppärästi moduloimaan itämaisempaan Lydian #2 -moodiin, mut siitä sit lisää myöhemmin...)
Noiden muutaman ensimmäisen softaversion jälkeen oon kehittellyt tästä Python-moulinexistani hieman monipuolisemman – aluksi se tahkoi vain yhden tahdin mittaisen melodian yhdessä moodissa; nyt se askartelee 5 tahdin melodian siten, että ensimmäinen tahti menee valitussa moodissa, toisessa tahdissa samaan rytmikuvioon upotetaan uusi arvalla vedetty moodi transponoituna kvinttiympyrässä yksi kierros alaspäin, sitten vielä toinen kierros; neljännessä tahdissa kvinttiympyrää kierretään alkuperäisestä pohjasävelestä ylöspäin kierros ja sen jälkeen vielä toinen kierros – ja uudet moodit valitaan taas lotolla. Joo, nykyisellään kertoimet sille, että lopputulos olisi aivan silkkaa tuubaa, ovat jo melkoisen korkeat... MUTTA ihmeellisen hyvin nämä viimeisimmät tuotokset toimivat silti... useimmiten. Välillä softasta putkahtaa ulos ihan silkkaa skeidaa – yleensä vikana ei ole niinkään yhteensopimattomat asteikot vaan rytmisekvenssin täydellinen järjettömyys. Tuota rytmipuolta pitäisi vielä hioa. Nykyisellään se perustuu puhtaasti matemaattisiin permutaatioihin, jolloin myös ne auttamatta totaalisen käyttökelvottomat rytmipurilaiset ovat mukana lottoarvonnassa – ja sitten kun arpaonni ei oikein suosi, saa palkinnoksi lähinnä viisi tahtia taideripulia.
Jossain vaiheessa pohdin, pitäisikö yrittää modata koodista sellainen, että se osaisi soinnuttaa näitä melodisia kikkareita, mut se vaatis jo sit sellaisen if-then-else-sääntöviidakon, ettei siinä taida olla mitään järkeä. Näitä duuriasteikon moodeja soinnuttelee vielä suht kivuttomasti itsekin, ilman digitaalisia apuja - noh, miksei noita eksoottisempiakin, ne vain vaativat enemmän duunia. Mitä tähän dooriseen moodiin tulee, sen perussävyn loihtii nopsaan kahden soinnun vampilla, kuten vaikkapa näin:
Im - IV (eli C doorisessa: Cm - F)
IIm - Im (eli E doorisessa: F#m - Cm)
IV7 - Im (eli C doorisessa: F7 - Cm)
bVII - Im (eli E doorisessa: D - Em)
bVIImaj7 - Im = (eli C doorisessa: Bbmaj7 - Cm)
Tällaisia kahden soinnun vamppailuja löytyy aika paljonkin tunnetuista biiseistä. Pink Floydin "Dark Side of the Moon"-rieskalta löytyy useammastakin biisistä: "Breathe" (Em - A7), "Great Gig in the Sky" (Gm - C7) ja "Any Color You Like" (Dm - G7). Sit se pitkähkö sooloilu The Doors-hitissä "Light My Fire" menee sekin pitkälti doorisissa sävyissä, kahden soinnun vampilla: Am7 - Bm7. Sit viel ehkä hivenen ironisesti Frank Zappan über-progebiisissä "Inca Roads" se soolo-osuus menee sekin doorisella vampilla, ja peräti sillä samalla v - IV -kuviolla kuin nuo Santanan biisit, joille Zappa myöhemmällä kitarasooloalbumillaan vinoili.
Seuraavassa postauksessani demottelen muutamia fryygisiä kudelmia, joita olen tällä Python-jukeboksillani loihtinut. Fryyginen on ollut melkeinpä aina yksi lempparimoodeistani – joo, onhan se sellainen “instant Iron Maiden”-sävelrykelmä, mutta kun se vain toimii talossa ja puutarhassa. Täältä sävellyskammaristani nyt tällä erää: näihin kuviin ja tunnelmiin! Adios!
Kommentit
Lähetä kommentti