Miks oot sä miksolyydinen?
Duuriasteikon viides moodi, miksolyydinen, on sekin hieman vähemmälle käytölle jäänyt meikän moodiarsenaalissa; enkä ees tiedä miksi... Sehän kuulostaa melkeinpä neutraalille, ehkä hivenen sellaiselle pikkutuhmalle domina-osastolle – ainakin jos soinnuttelee tässä moodissa neliäänisesti. Kun namuttelee jotain lämpimikseen pianon valkoisilla koskettimilla ja rakentaa basslinen niin, että G-sävel resonoi vähän tuhdimmin kuin joku muu, niin moodi on heti miksolyydisessä. Tietty riskinä on usein, kun liruttelee jotain pianosointuja murtaen, että alkaa helposti kuulostaa joltain Coldplayn “Clocks”-biisiltä. Legendan mukaan tää moodi oli The Beatles -yhtyeen lempparihiekkalaatikoita. Joo, miksipä ei olis ollut; Lennon-McCartney-duo omaksui vaikutteita aika ronskisti aikansa blues- ja R&B-musiikista, missä aika moni biisi tuntuu menevän hieman miksolyydisellä viballa (vaikkakin blues-moodeissa).
Moodin nimi juontuu muinaiskreikkalaisesta asteikosta, niinhän ne kaikki. Antiikin Kreikan miksolyydisen moodin “keksi” 600-luvulla ennen ajanlaskun alkua elänyt, patinoitunut runomies ja muusikko Sapfo. Noh, tietenkään se ei ollut aivan sama asteikko kun nykymuotoinen, keskiajalla jiiriin sorvattu miksolyydinen kirkkosävellaji, kuten ei oo nää muutkaan nykymuotoiset duuriasteikon moodit. Keskiaikaisen musateorian mukaan miksolyydinen oli itse asiassa seitsemäs kirkkosävellaji, ei viides kuten nykyään. Nykyinen miksolyydinen on periaattessa vain duuriasteikko, jonka seitsemäs sävel on alennettu – ja se luo sille tuon dominanttisoundin. Onhan duuriasteikon viidennelle asteelle rakentuva sointukin dominanttisointu. Hauskana anekdoottina: löysin netistä myös tiedon, että itäeurooppalaisessa klezmer-musiikissa yleinen Moloch-asteikko on käytännössä sama kuin tää moderni miksolyydinen moodi. Klassisessa musiikissa se taitaa olla suht harvinainen moodi, koska klasaribiisit perustuvat niin väkevästi funktionaalisille harmonioille ja tonaalisten jännitteiden purkautumiseen. Internetin musa-aiheisilla sivustoilla luetellaan läjäpäin tunnettuja biisejä, jotka menevät enemmän ja vähemmän miksolyydisessä moodissa – kuten esimerkiksi: Lynyrd Skynyrdin “Sweet Home Alabama”, The Beatlesien hieman makeanimelälle hippimeiningille tuoksahtava “Norwegian Wood”, Radioheadin “Morning Mr Magpie”, ja vaik The Grateful Deadin “Dark Star.” Toi vimonen styge on siitä hauska esimerkki, etten oikeastaan ees välitä noiden vanhojen hippien tötsyjameista noin muuten, mut toi biisi on tosi timanttinen. AC/DC:n klassikkoriffittely "Highway to Hell" menee sekin pääosin miksolyydisesti.
Sointukiertona miksolyydinen syntyy helpoimmin kahdella soinnulla: Bb - C. Tai jos haluu hifistellä, vois tän saman kudelman soittaa hieman pidätyssointumaisemmin: C9sus4 - C - eli pitämällä C-sävelen koko ajan bassossa.
Tässä kun penkasin kovalevyni arkistoista sopivia esimerkkejä tällä Pythonizerillani sorvaamista ideoista, jotka menis miksolyydisesti, huomasin saman kuin lyydisenkin moodin tapauksessa: niitä löytyi yllättävän vähän. Voi tietty olla, ett oon linkassut menemään kaikki applikaationi generoimat miksolyydiset kikkareet, jos ne ovat kuulostaneet liian tavallisilta. Lähtökohtana mulla on kuitenkin koko ajan, ett vielä duunaisin kokonaisia biisejä näistä ideoista – sitten kun kerkeen...(eli en vittu ikinä?)
No mut, tässä kuitenkin muutama täky miksolyydisesti resonoivista judansseista:
I – Pianoetydi F Miksolyydisessä
Applikaationi ensimmäinen versio kykeni sommittelemaan vain neljäsosista ja kahdeksasosista koostuvia rytmisekvenssejä – ja huomasin jo silloin alkuvaiheessa, miten luokattoman helppoa tällaisen ohjelmoidun koodin avulla olis suoltaa jotain “sekvensseriheviä”. Se on termi, joka juurtui omaan muusikkoslangiin jo joskus ysärin lopulla, kun frendini kanssa hassuttelimme jollain aataminaikaisella Cakewalkin sekkarilla MIDI-musaa. En muista kumpi sen keksi, mut idea siinä oli se, että tällaisen DAW-softan piano rolliin on luokattoman helppoa klikkailla nuotteja vaikka maailman tappiin ja laittaa tietokone tiluttamaan jotain neoklassista Yngwie Malmsteen -kamaa vaikka minkälaisessa tappotempossa. Toki tässä applikaationi uusimmassakin versiossa on mukana myös ne rytmipurilaiset, jotka ovat tiukkaa kahdeksasosatykittelyä, ja aina toisinaan koodista pullahtaa ulos tällainen “sekvensserihevinakuttelu”. Tämä on taas eräs sellainen, mut jotain ihan toimivaa tässä on. Melodinen kiemurtelu syntyi Pythonilla, bassolinjat funtsailin itse. Jotain tämmöist kun treenais nopeutettuna vaik skeballa, niin vois sit keulia kylillä, kuinka “Speedy on sairaan nopee!” Emmä tiiä, onko näillä tämmöisillä neoklassiseen kallellaan olevilla etydeillä ny oikeesti mitään käyttöö – ainakaan omassa musassa, joka nojaa kuitenkin enemmän progeen, postrockiin ja sen sellaiseen – mut eihän sitä koskaan tiedä.
Sit sekin on vähän kyseenalaista, meneekö tällainen funktionaaliseen harmoniaan vahvasti nojaava kilkattelu ees esimerkistä, miltä miksolyydinen moodi kuulostaa.
II – 11/8 fuusiojatsailu (Pno & Beat in F Mixolydian)
Tässä tapauksessa se taisi olla tää letkeä 11/8-tahtilajissa soljuva bassline, joka syntyi Pythonilla. Saatoin kenties hieman modata sitä, viimeistään siinä vaiheessa, kun aloin lätkiä noita jazz-sointuja paikoilleen ja kehittelin ton vähän epäkeskon melodisen kuvion siihen kylkeen. Bassokuvio ainakin rullaa maukkaasti – 4+4+3 jaolla, jos oikein kuuntelin. Jazzia en oikeasti osaa soittaa, joten tää jää todennäköisesti vain pölyttymään pöytälaatikkoon... ELLEN sitten joskus saa vähintäänkin tota bassokuviota ujutettua jonkin progeoopperan väliosaksi tai jotain. Toisaalta tää on hyvä esimerkki siitä, miten hankalaa on duunata ees sovitusdemoja Logicilla, koska sen foni- ja kitarasoundit ovat niin surkeita - niin kuin yleensä kaikki MIDI-soundit näihin instrumentteihin liittyen (ellei sit oo joku helvetin kallis VST-setti ostettuna T-kaupasta, mitä mulla nyt ei satu olemaan...) - nimittäin tässäkin ton melodian pitäis mennä mielummin jollain alttosaksofonilla, tai ehkä viel paremmin sopraanofonilla, mut kun siedettävän kuuloista sellaista VST-soundia ei löydy, lätkäisin melodiasoundiksi tollasen hieman riipivän synasoundin. Ainakin se hyppää silmille tuolta sointujen hetteiköstä kuin keskisormi, joka tökkää silmään.
Tää idis on jo niin vanha – jostain parin vuoden takaa – ett en oo ihan varma, mitä tässä on Pythonilla tehtyä ja mitä duunailin luomuna. Voi olla, ett tää on niinkin vanha tekele, ett on aivan omaa käsialaa tyystin. Noh, oli miten oli. Audiofileen nimeen olin joka tapauksessa kirjoittanut moodiksi miksolyydisen, joten uskaltanen luottaa siihen, ett tää ambient-kuviokellunta menee ainakin enimmäkseen tässä moodissa. Biitti taitaa olla Logicin omasta kirjastosta. Ennen kuin toi miedosti rikottu biitti alkaa jumputtaa tän sointukierron taustalla, siitä tuli hetkittäin melkein mieleen joku avoimen maailman seikkailupelin soundtrack; niitä on tullut pleikalla fiilisteltyä jonkii verran, ja esimerkiksi Project Horizon Zero Dawn on sellainen geimi, jossa on aivan älyttömän huikea äänimaailma – musiikki ja äänisuunnittelu ylipäätään. Pelin oon jo pelannut muutaman kerran läpi, mut sitä jaksaa silti fiilistellä vielä ihan vain sen äänimaailman vuoksi; toisinaan sitä tulee pelailtua ilman sen kummempia tavoitteita – haahuilen vain siellä pelimaailmassa niitä villiintyneitä koneita mäiskien ja kuuntelen paatoksella sitä äänimaailmaa. Harmi, ettei tolla pelin soundtrackilla – löytyy Spotifystä! - oo kaikkia äänikilkkeitä ja synapulputuksia, joita pelissä kuulee. Noh, Logicin omalla soundikirjastolla nyt ei viel kovin huikeita äänimaailmoja pysty luomaan – ES2 softasyna ja Sculpture ovat kumpikin aika ässiä, mut muuten soundit jättää vähän toivomisen varaa. Okei, pianot on ihan basic-osastolla hyviä kans. En sit tiedä, jäikö asennusvaiheessa installoimatta kaikki soundit, mut ihan kuin tossa Logic Pro 9:ssä ei olis ihan kaikkia samoja soundeja kuin mitä oli kasiversiossa – ja sit jotkut soundit, esimerkiksi VST-kitarat, on jotenkin paskemman kuuloisia nyt. Nää meikän puuhastelut ovatkin tätä nykyä lähinnä “sovitusdemoja” - sit kun on taas budjettia päivittää musantekovehkeet tähän päivään, täytynee hommata vähän rouheampia soundimoulinexeja – oli ne sit hardis- tai softaosastoa.
Noi random-siniaaltopiipittelyt ton synamaton päällä luovat sellaista mukavan kelluvaa tunnelmaa tän jo muutenkin leijuvan fiiliksen voimistamiseksi. Toihan on aika default-soundi melkein missä vain VST-kirjastossa tätä nykyä - löytyy melkeinpä vakiona jonkinlainen "Random Sine Waves"-soundi, kun tarpeeksi niitä valikkoviidakkoja selaa. Se on oikeastaan tällaisen pelimusiikin ja leffamusiikin yks kliseisimmistä soundikikoista, mut miks olla käyttämättä sitä, kun se kerran toimii niin hyvin? Toinen todella erinomaisen hyvä pelisoundtrack on vuonna 2017 ilmestyneessä Arkane Studion avaruus-survival-pelissä nimeltä Prey. Ton postrockia ja ambient-maalailuja sekoittelevan soundtrackin on tehnyt heppu nimeltä Mick Gordon - ja toi peli on myös sellainen, jota pelailee ihan mielellään ilman sen kummempia päämääriä ihan vain ton tajuttoman maukkaan äänimaailman vuoksi. Oon pelannut pelin läpi varmaan jo 10 kertaa - melkein kaikki trophyt on tullut nekin hankittua siinä sivussa. Yks tai kaks viel puuttuu. Viime vuoden puolella otin asiakseni pelata pelin vielä kerran läpi - ja nyt ajatuksen kanssa. Tossa pelissä, kuten noissa muissakin ton pelistudion huikeissa peleissä (esim. Dishonored-pelitrilogiassa, jonka äänimaailma ja soundtrack on myös huikea - kiitos jo edesmenneen Daniel Lichtin!) se detaljitasolle panostaminen on aivan omaa luokkaansa, mitä tulee siihen pelin sisäisen maailman "loreen" ja sivujuonteiden kehittelyyn. Toi proggis on jäänyt vähän vaiheeseen opiskelujen ja muuton vuoksi, mut nyt kun aikaa taas näköjään kohta on enemmän kuin tarpeeks, vois palata tohon peliin. Mulla oli nimittäin missiona tutkia se pelimaailma läpikotaisin - lukea kaikke se lore, tutkia ympäristö tarkemmalla silmällä ja huomioida niitä mageita yksityiskohtia ja tarinankerrontaa. Nyt, kun osaan jo ulkoa kaikki pelin jump scaret ja yllärit ja easter eggit, oli hauska huomata jo heti pelin alkukohtauksessa, kun viime vuonna sitä aloin tutkivan journalistin silmin pelata, että jo ensimmäisistä minuuteista lähtien peli vihjailee todella paljon sen kohtuullisen yllättävästä loppuratkaisusta, jos vain tajuaa katsoa asioita "sillä silmällä". Nyt, kun pelin julkaisusta on kulunut jo about 8 vuotta, uskaltaa kai kertoa pilaamatta kenenkään peli-iloa, ett peli uskottelee pelaajalle tämän ohjaavan mömmiäisiä vilisevällä avaruusasemalla ihmistä nimeltä Morgan Yu, joka sitten lopussa paljastuukin alieniksi, jolle on vain istutettu muistisiirrännäisiä oikealta Morganilta. Vaikka peli onkin yleisilmeeltään kaikkea muuta kuin fotorealistinen simulaatio todellisuudesta, se on immersiivisyydessään todella huikea pläjäys - ja musiikilla ja äänisuunnittelulla on tässä todella iso rooli.
IV – Neo-Prog Motif in Bb Mixolydian & Bb minor
Tämäkin on niitä Logic-projekteja, jotka syntyivät bassokuvion ympärille. Se pullahti Python-softastani ulos ja tuumasin heti, että sen kylkeen sais helposti loihdittua jonkin näpsäkän sointukierron uusioprogeilun hengessä. Inspiraationa mulla varmaankin oli brittiläisen muusikon John Mitchellin bändit Lonely Robot ja Frost*. Voin jo sieluni silmin (korvin, kai paremminkin?) kuvitella, miltä tää kuulostaisi, kun hepun tavaramerkkiraspi laulaa luikauttaisi tän sointukierron päälle jotain henkevää! Noi syntikkabrassit veistelee näin:
Bbsus4 - Bb ja sit Absus2 - Absus4
Sit, kun Hammond-urkusoundi alkaa tapailla vähän letkeämmällä otteella:
Bb7sus4 - Bb7 - Ebm/Gb - Bb/F
Absus4 - Abm6/11 - Ebm7/Gb - Absus2
Miksolyydiseen moodiin käy nää sus-soinnut harvinaisen hyvin. Ne jättää soundin sillai "avoimeksi". Tässä, kun toi melodinen aines on viel toistaiseksi lähinnä ton basslinen varassa, tää kuulostaa vähän torsolta, mut tässä vois kyl olla ainesta kokonaisen biisin kehittelyyn - koska tässä on, ehkä just ton miksolyydisen klanginsa vuoksi, sellainen kiva uusioprogeviba.
Ens kerralla oliskin sit vuorossa se meikäläisen helmasynti – aiolinen moodi. Sen kanssa on tullut päkerrettyä jos jonkinlaista jazz-odysseiaa heti siitä lähtien kun kitara vaihtui kiippareihin about 30 vuotta sitten! Täytyy koittaa kaivella kovolta ääninäytteiksi sit jotain vähän sofistikoituneempia tekeleitä – niitä pitäis kuitenkin jokunen löytyä, täl Python-applikaatiollakin tehtyjä. Jotain muuta kuin sitä iänikuista II-V-kiertoa kaikilla mausteilla.
Adios.
Kommentit
Lähetä kommentti