Aiolinen dominantti vai Miksolyydinen b6?

Melodisen mollin 5. moodi on miksolyydinen b6 tai aiolinen dominantti riippuen vähän siitä, keneltä kysyy. Sävelet ovat kuitenkin molemmissa tapauksissa samat, joten ei nimityksellä niin väliä. Tämä taitaa olla näistä melodisen mollin moodeista yks harvemmin käytettyjä. Kaupallisia biisiesimerkkejä en löytänyt ensimmäistäkään. Ehkä tällä moodilla on vähän liian epämääräinen soundi – onhan siinä duuriterssi ja b7, mikä viittaa dominanttitehoon, mut sit toisaalta puhtaan kvintin lisäksi b6, mikä on yleisempi mollimoodeissa. Noh, saahan tästä moodista raavittua läjään V7#5-soinnun – minkä toisaalta saa myös melodisen mollin viimeisestä moodista (Altered), joka tulee varsinkin jazz-ympyröissä vastaan huomattavasti useammin.

Tän moodin kanssa on ehtinyt nyt perseillä tässä melko kauankin, eikä niitä aikuisten oikeasti käyttökelpoisia riffejä ja melodianpätkiä ole päässyt syntymään ihan hirveän pitkäksi jonoksi asti, se on myönnettävä. Tällaisen semi-randomisti musiikkia generoivan tietokonekoodin kanssa kun pelaa, on aina mukana tietty aimo annos tuuriakin. Nää muutamat klipit, mitä katsoin aiheelliseksi tässä blogissanikin jakaa, ovat oikeastaan ihan toimivia pläjäyksiä. Ainakin tälla tavalla omina piskuisina itsenään – tiedä sit, kuinka haastava työmaa siitäkin sit vielä tulee, kun yritän ympätä näiden ympärille kokonaista biisiä. Pidemmittä puheitta, tässäpä näitä:

I – 9/8 akkaririffi (E Mixolydian b6)

Ehkä tämäkin moodi pääsee parhaiten oikeuksiinsa pikemminkin riffien kuin sointumaailmojen kanssa. Tästä riffistä tuli oikeastaan aika cool. Hieman varioin tota kudelmaa, mut se pysyttelee silti koko ajan moodin sisällä. Tahtilajista johtuen biitistä tuli vähän klenkkaava – siks lisäsin tähän vähän rumpubiittiä MIDI:nä, ettei toi ykkönen pääsis niin helposti karkuun.

II – Bohemian Oompah (Ab Mixolydian b6)

Tää on tietysti läppä. Ehkä tää vois käydä pelimusiikista, jotain vanhan koulukunnan Nintendo-vibaa täs on. Tai sit välikkeeksi johonkin äärimmäisen brutaaliin deathgaze-tykittelyyn, silleen Frank Zappa -tyylisesti rikkomaan kaavaa: ensin vaik jotain Kardashev-tyylistä riffittelyä ja kaunista mieshuutolaulua tai opethiaanista ördäystä – ja sit tällainen sirkusmusiikkibreikki? Onhan sellaista jo olemassakin vissiin. Muistan, ett joskus takavuosina, kun Devin Townsend ja Leprous olivat The Circuksessa keikalla, Stadissa, kolmantena bändinä oli mukana viel Between the Buried and Me, enkä muista milloin viimeksi olisin repeillyt keikalla niin paljon. Bändi soitti äärimmäisen brutaaleja riffejä ja sit yhtäkkiä meno oli jotain tällaista. Sehän on vain omasta asenteesta kiinni. Jos joku valopää kehtaa kysyä, miksi?! Aina voi vastata: Miksipä ei?

Se kammoksuttu writer's block on aika jännä ilmiö. Kyllähän tällaisia lyhyitä hassutteluja sais duunattua vaikka päivätöikseen, mut sit, kun alkaa jotain kokonaista biisiä sommitella - aika usein törmää sellaiseen umpikujaan, ett helvetin mageen A-osan jälkeen ei oikein lähde se homma rullaamaan mihinkään suuntaan, ei vaik mitä yrittää. Vaik pöytälaatikko pursuaa käyttämättömiä ideoita, niin ei niistä muka mikään oikein istu. Sit se hemmetin magee A-osa unohtuu pölyttymään sinne pöytälaatikon pohjalle kaikkien niiden muiden mageiden juttujen sekaan. Miksei sitä vain oo pokeria iskeä osioita tylysti peräkkäin ja päättää, ett tää biisi on nyt tässä. Piste. Niinhän ne muutkin näyttäis tekevän. Muistan silloin joskus back in the day, kun tuli covereita veivattua yhdessä bilepumpussa: Heaven 17-poikabändin vanha poppiveisu "Come Live With Me" oli repertuaarissa - ja siinä biisissähän on aivan järjetön sointukierto! Ihan kuin se lyriikoiden semi-irstas meininki ei olis ollut jo aivan enough, vaan jätkät - tai kuka ikinä sen biisin on "säveltänytkään" - vissiin päättivät sitten yhdessätuumin vetää kunnolla överiksi. Itse ei tommosta tekelettä ois koskaan kehdannut julkisesti omaksi väittää, mut miks? Onhan Frank Zappankin tuotanto täynnä aivan hiton irstasta kamaa, noin niin kuin musiikillisessa mielessä. Pitäis kai jotenkin yrittää taltuttaa niitä ankarimpia itsekritiikin hetkiä ja ihan pokalla vain julkaista milloin mitäkin kubistisia sommitteluja ja väittää niitä biiseiksi. Ei ole vääriä ääniä, on vain tulkintaa. 

III – Grave Rhodes Motif in F Aeolian Dominant

Noh, tästä tais kadota modaalisuus aika tyystin, kun soinnutin sen alkuperäisen Python-melodian Rhodes-soundilla. Tai ainakin noi moodit vaihtelee iloisesti koko ajan:

            Cm – F – Ebmaj7#11 – Cm6 – D7

            Eb - F - Gm9 - Cm6 – Am6

            Eb/Bb – Dm7 – Gm9 – Cm6 – Am6

            Eb - F – Bbmaj13 – Gsus(b6) – D7

Ekalla rundilla lasketellaan lyydisestä moodista doorisen kautta miksolyydiseen, tokalla pysytellään ensin aika perussoinnuissa ja sit koukataan dooriseen, ja pallotellaan melkein loppuun asti miksolyydisen ja doorisen välillä; just ennen vikaa dominanttiseiskaa lyhyt stoppi aiolisessa. En tiedä, missä kohtaa tässä sitä Mixolydian b6 -vibaa piti olla, mut alkuperäinen melodia meni kuitenkin siinä moodissa. Mut kuten sanottua: modaaliset harmoniat on astetta pirullisempia kuin melodiset kyhäelmät. Kai tässä kudelmassa sais kaivettua sen alkuperäisen dominanttiaiolisen klangin vielä esiin, jos korostais tota moodin pohjasäveltä (F) enemmän. Jos tän tulkkais tolppa-analyysiksi jatkotyöstöä varten ja nappais vaik tosta D7-soinnusta kiinni; sehän vois viitata vaikka G-molliin:

            iv - bVII - bVI7 - iv6 - V7

            bVI - bVII - i9 - iv6 - ii6

            III - v7 - i9 - iv6 - ii6

            bVI - bVII - III13 - isus(b6) - V7

No, enpä tiiä meniskö se nyt ihan noinkaan, mut on tossa kai jonkinlainen logiikka. Mitä nyt V asteella on sekä dominanttiseiskaa (D7) että modaalinen muunnesointu (Dm7). Ja sit, kun tarkemmin kattoo, toi sävellaji näyttäis seilaavan sekä luonnollisen G-mollin että harmonisen G-mollin välillä.         

IV – Progeöverit

Tästä karkasi ajatus, alkuperäinen moodi ja suurin piirtein kaikki muukin, kun homma lähti kunnolla lapasesta. Alkuperäinen kuvio meni jossain dominanttiaiolisessa moodissa, kyl, mut eipä taida mennä enää. Ehkä tästä silti sais vielä leivottua tiukan progebiisin.

V – Semachi Jangdan in B Mixolydian b6

Sit lopuksi tällainen ambient-henkinen kuviokellunta B Mixolydian b6 -moodissa. Täs kudelmassa ehkä parhaiten resonoi tän moodin dominanttivibat. Ehkä se johtuu siitä, että noi synasoinnut on jotain simppeliä täytettä ja moodin perusklangin on piilotettuna tohon basslineen. Noi dilsaan upotetut pianon pimputtelut menee nekin moodissa, mut on sen verran ilmavaa kamaa, ettei ne tän äänimaiseman ominaisklangiin paljoa vaikuta. Vaik tän silleen puolihuolimattomasti vain hutaisin läjään, tästä tulikin aika hieno. Tahtilajina on korealainen 9-jakoinen semachi jangdan. Tosin en nyt taida voida mennä vannomaan, että se alkuperäinen etninen synkooppi tässä säilyi, kun innostuin modaamaan tätä MIDI-kikkaretta.

Tällaiset rypistelyt tällä erää. Tulihan se huomattua itsekin, miksi tää aiolinen dominantti on vähän vähemmälle huomiolle jäänyt moodi. Käyttökelpoista matskua sillä saanee aikaan, mut hieman enemmän työstöä se kyl taitaa vaatia. Ens kerralla sit on vuorossa vähän iisimpi keissi: aiolinen vähennetyllä kvintillä – eli tuurijuoppojen kesken puolidimiasteikko. Siihen moodiin taisin viime kerralla jo vähän eksyäkin, ja seuraavassa postauksessa kaivelen vielä vähän syvemmälle moodin syövereihin ja tsekkaan, mitä se on syönyt. Adios.