Andalusialaisia viboja fryygisessä dominantissa
Harmonisen mollin 5. moodi on ollut meikäläisen lemppareita suurin piirtein siitä asti, kun ensi kerran kuulin Kingston Wallin biisin “And I Hear You Call” Radio Mafian taajuuksilta, joskus aivan 90-luvun alkumetreillä. Biisissä tapaillaan kyllä muitakin moodeja varsin maukkaasti, mut toi biisin päämelodia, jonka mukaan Petri Walli laulaa luikauttaa säkkäreissä, menee tässä moodissa. Tota kun soitteli levyn mukana kitaralla, tuli samalla opeteltua virittämään kitara puolisävelaskeleen verran alemmas, jotta pystyi veistelemään pohjalle sitä borduna-ääntä vapaalla A-kielellä (eli siis Ab-kielellä).
Muita kohtalaisen tunnettuja biisejä, jotka menevät enimmäkseen tässä moodissa, löytyy helposti lisää:
Jethro Tull: Rare and Precious Chain
Pekka Pohjola: Kätkävaaran Lohikäärme
Tätä moodia näkee kutsuttavan myös espanjalaiseksi mustalaisasteikoksi, eli sen ominaissoundiin varmaankin törmää välimerellisessä kansanmusiikissa ja flamencossa. Sitten näkee myös sellaista nimitystä kuin Mixolydian b2b6, mut hieman harvemmin, vaikka taisi joku Muusikoiden.netissä joskus takavuosina perustella tuon nimityksen käyttöä ihan järkeenkäyvällä logiikalla. Itse, kun oon tottunut käyttämään näitä englanninkielisiä nimityksiä, niin menen tolla fryygisellä dominantilla – ei tuu sekaannuksia; lontoonkielisillä sivustoilla tää moodi on kuitenkin yleensä Phrygian Dominant eikä mikään muu. Melkeinpä kaikki moodit harmonisen duurin 5. moodia lukuunottamatta, joissa toinen sävel on b2 eikä 5. säveltä oo alennettu b5:ksi, ja lisäksi löytyy b7, ovat jonkin sortin fryygisiä johdannaisia – esimerkiksi:
Doorinen b2 = Fryyginen #6
Jooninen b2 = Melodinen duurifryyginen
Aiolinen b2 = Fryyginen
Ja periaatteessa ,miksei näinkin:
Miksolyydinen b2 = Fryyginen Dominantti #6 (?)
Johtosävelen kanssa sävy muuttuu sit jo vähän toiseksi, kuten esimerkiksi kaksoisharmonisen duuriasteikon tapauksessa, joka on oikeastaan vain harmoninen duuri alennetulla kakkosella - tai fryyginen korotetulla seiskalla. Soundi ei kuitenkaan ole enää ihan niin "fryyginen". Samasta syystä napolilaiset asteikot - napolilainen molli, joka on sama asia kuin harmoninen molli alennetulla kakkosella, ja napolilainen duuri, joka on sitten melodinen molli alennetulla kakkosella - eivät oikein soundaa niin hirveesti fryygiselle.
Sit, jos moodissa on viel toi vitossävel vähennetty, alkaa sävy olla lähempänä lokrista moodia, jonka vois tietty senkin mieltää olevan vain fryyginen vähennetyllä femmalla. Noh, mennään nyt kuiteski näillä vakiintuneilla nimityksillä, voi muuten mennä moodit solmuun. Yksinkertaisimmillaan tän moodin saa loihdittua resonoimaan, kun nyppää kaksi duurisointua peräkkäin, puolisävelaskeleen toisistaan erillään. Esimerkiksi näin: C – Db. Jostain kumman syystä tässä moodissa on tullut sähellettyä ehkä eniten, vielä toistaiseksi, joten sopivien ääninäytteiden kanssa ilmeni lähinnä probis, mitkä muikeat kudelmat valita mukaan ja mitkä ei. Tällaisiin esityksiin päädyin:
I – Mystic Vibes in A Phrygian Dominant
Vibrafoni jostain syystä soundaa perhanan hyvältä tässä moodissa; siksi kai melkein joka toinen melodiakehitelmä, joita olen Python-appini suosiollisella avustuksella askarrellut, on jonkin sortin vibrafoniviritys. Harmi, että sellainen ehta soittopeli maksaa maltaita – muuten sellaisen vois melkein hankkia kotiin harrastusvälineeksi! Diggaan soundista. Tässä tää melodinen kaari tuli melkein tuollaisenaan Python-koodistani pihalle. Se vaati vain pientä hienosäätöä, että sen sai menemään näinkin mallikkaasti. Sitten, kun piano tulee tonteille, sointukierto on about:
Asus4 – G dim – A7(non3rd) – Gm/Bb
Dm – Bbmaj13 – Dm – G dim
Eli:
Isus4 - bvii dim - I7(non3rd) - bvii
iv - bIImaj13 - iv - bvii dim
Pysyy viel aika nätisti paketissakin nää soinnut!
Tässä on aika hyvä tunnelma – niin hyvä, että tästä pitänee sorvata ihan kokonainen biisi viel!
II – Iqa' Muhajjar Ostinato in C Phrygian Dominant
Tässä toi melodian rytmitys yrittää mukailla arabialaisen Iqa' Muhajjar -nimisen maqamin rytmitystä, jonka oon “hard-koodannut” tohon Pythonizeriini. Se on yks noista erityisistä rytmeistä, jotka applikaatio vain nappaa “valmiina” sen sijaan, että rakentelis rytmikudosta matemaattisena permutaationa erilaisista rytmipalikoista. Tiedä sit, kuinka hyvin onnistuin apinoimaan tota arabipoljentoa, koska toi musiikkikultuuri ei ole meikäläiselle kovin tuttua. Bassokuvioksi loihdin vain tuollaisen junnaavan riffin, koska se toimii! Ehkä tässä on hieman sellaista kamelikaravaanivibaa?
III – 21/8 orientaalispykedeelinen pianokudelma
Meinasin ensin valkata näytteeksi jotain syntikkapulputusta, mut sit löysinkin tällaisen helmen tuolta kovon kätköistä. Tässä hauskuutena on toi suhteellisen kimurantti 21/8-tahtilaji. Tai emmä tiedä, onko se tässä nyt ees niin kimurantti: kuulostais menevän 6+4+6+5-jaolla. Tempo on aika chilli, joten tää vois melkeenpä olla viel ihan soitettavissakin. Piano lurittelee tollee aika "perinteisesti" - näinhän melodiset kudelmat näissä itämaisissa moodeissa yleensäkin menevät: sahaavat eestaas silleen kivan kuuloisesti. Ihan kokonaan toinen juttu sit on se, mihin hittoon tällaisen osion sais tungettua?! Silloin, kun vielä tuli aktiivisesti soiteltua kaikenlaisissa proge- ja metallibändeissä, tällaisen idean tarjoamisesta olis saanut paljon merkitseviä katseita aika saletisti. Eihän tässä ny harmonisesti mitään ihmeellistä tapahdu:
F# - Bm/D - G/D - E
Kun moodin pohjasävelenä on F#, tää kierto on simppelisti:
I - iv - bII - bVII
Tää on varmaan yksinkertaisin sointukuvio, mitä on tullut hetkeen sorvattua!
IV – Rhodes-sointukierto (E Phrygian Dominant)
Kokeilin sit vähän sointuharmonioita tässä moodissa. En tiedä, onko tässä nyt mitenkään erityisen dominanttifryyginen yleisilme, mutta ihan bueno sointukierto tuli loihdittua kuiteski. Ensin Rhodes jauhaa sointuja Fm - Em pari rundia, sit sointukuvio menee näin:
Bbm - Bbm(b5)/E - Fm - Em - Fm
No joo, ensin toi menee ihan karvalakkifryygisessä, ja sit toi Bb-mollisointu sekä perusmuodossaan että vähennetyllä vitosella menee vähän ohi: soinnun pohjasävel on "kantamoodissa" vähennetty femma, ja soinnun terssi puolestaan alentamaton kutonen, eivätkä ne kumpikaan kuulu fryygiseen dominanttiin, eivät ees siihen tavanomaisempaankaan. Tää sointukuvio näyttäis enemmänkin pallottelevan sen tavallisen fryygisen ja Locrian #6 -moodin välillä. Sattuuhan näit.
Täähän kuulostaa silti jo melkeinpä "normaalilta", ainakin meikäläisen kirjoissa: tästä ei tuu heti ensimmäisenä mieleen dissosiatiiviset mielenhäiriöt, kuten joistakin eksoottisemmista lyydisen moodin mutaatioista. Se, mitä tästä sit ikinä viel kehkeytyykään, riippuu paljolti tietty siitä, millaisen melodisen origamin tähän askartelee päälle.
V – Orientaalipsykedeelinen junnaus 11/8-tahtilajissa (C# Phrygian Dominant)
Tän klipin alussa olevan melodisen kuvion Python-appini sylki ulos väittäen sen menevän Lydian #2 -moodissa D:stä. Noh, eihän se kauaa siinä moodissa mennyt enää sen jälkeen, kun lisäsin vähän mausteita. Korostinkin C#-säveltä basson ja kitaran kanssa, joten moodi vaihtui sit lennosta. Toki kummassakin moodissa on väkevän itämainen sävy – ja diggaan luomuna moduloida lennossa näiden kahden moodin välillä. Tähän syntyi aika ihqu transsimainen viba – tästä sais suht helposti loihdittua sellaisen The Ocean -tyylisen post-metal-fiilistelyn, ehkä. Livenä ton taustalla sykkivän synamaton toteuttaminen vois tietty olla hankalaa – toteutin sen nimittäin side-chain-gaten avulla (sen ohjaavan haikkaraidan laitain kumminkin mutelle). Taustanauhalta sit ehkä? Lopussa hieman varioin tota perusmelodiaa – ja siitä tuli vielä astetta itämaisempi fjonga tähän! Ei ees haittaa toi suhteellisen progressiivinen tahtilaji 11/8, joka tässä menee about 6+5 -jaolla. Tästä vois melkeinpä olla kohtuullisen tyytyväinen! Loppuun rykäisin sit vielä kunnon klasarilopetuksen. Joo, tästä TÄYTYY duunata kokonainen tunnelmametallieepos! Sellainen raskas itämainen fiilistely, jossa Kingston Wall kohtaa Cult of Lunan, tai jotain?
Ens kerralla otan skuupin alle sit sen Lydian #2 -moodin, joka on seuraavana vuorossa harmonisen mollin moodeista. Adios.
Kommentit
Lähetä kommentti