Jo muinaiset assyrialaiset...

...tunsivat tän moodin, väittää eräs legenda. Melodisen mollin toinen moodi on hieman kaksineuvoinen riippuen mistä kulmasta sitä lähestyy. Se on toiselta nimeltään doorinen b2 ja toisaalta myös fryyginen #6. Ja kiitos vissiin muinaisten assyrialaisten, se tunnetaan myös assyrialaisena moodina. Rick Beato demottelee moodin ominaissoundia aika maukkaasti YouTubessa:

https://www.youtube.com/watch?v=afdDeZa5Vck

Kuten tosta videoltakin käy ilmi, tätä moodia ei käytetä doorisen tapaan vaan yleensä muusikot ja säveltäjät, jazz-kyöstit varsinkin, korostavat tota moodin fryygistä klangia ja namuttelevat tän asteikon säveliä fryygisen 7sus(b9)-modaalisoinnun päälle. Tässä moodissa on snadisti kirkkaampi sävy kuin tavallisessa fryygisessä, koska toi 6. sävel ei oo alennettu. Kokeilin ihan piruuttani vähän makustella, miltä toi sointu soundaisi, kun siitä tiputtaa ton septimin kutoseksi, mut ei se oikein toimi. Ehkä jollain hemmetin laajalla jousiorkesterihajotuksella sen vois saada toimimaan, mut pianosointuna ei oikein lähde. Suht yleinen jazz-kikka taitaa olla se, ett V asteen dominanttisointu korvataan tolla fryygisellä modaalisoinnulla ja sit sen päälle rakennetaan soolo tai melodiakulku Dorian b2 -moodissa. Näin olen antanut itselleni kerrottavan – aika monta jazz-sooloa pitäis kyl varmaan transkribaa ennen kuin löytäisin passelin esimerkin tuolta levytetyn ja julkaistun sävelarkiston puolelta. Oma puurokorva ei ole ihan niin perfect pitch, ett osaisin kuulostella lennosta, milloin missäkin biisissä tätä kikkakolmosta käytetään. Varsinkin, kun omissa lempparijazzgenreissä soolot tykitellään sen verran rivakasti, ett ei ehdi mukana nuotteja paperille skrivaamaan... Ainoa nuottiesimerkki, minkä onnistuin Googlella internetistä luotaamaan, löytyi eräästä kulttuurialan musiikkipedagogian opinnäytetyöstä vuodelta 2021; Theseuksesta se taitaa vieläkin löytyä tekijän nimellä tai otsikolla – Antti Huhta: Modernin kitaristin väripaletti; melodisia ja harmonisia improvisointikonsepteja jazz-kitaralle (JAMK, 2021).

Mut sit näihin meikäläisen pythonoituihin MIDI-jazzkikkareisiin! Vaik tän moodin soundista paljon diggaankin, yllättävän vähän ees puolivalmiita Python-riffejä – ja melodianpätkiä olen näköjään saanut aikaiseksi. Täs kuitenkin muutama:

I – Assyrian Tines in D Dorian b2

Okei, tämä(kään) ei mee ihan koko ajan puhtaasti D Dorian b2 -moodissa. Kehittelin sopivan itämaisesti kilkattelevalle mallettisoundilla arpeggiokuvion ton Pythonin generoiman melodian pohjalta, ja jos nää kudelmat soinnuiksi tai moodeiksi tulkitsis, se sointukierto menis suurin piirtein näin:

            D Dorian b2 – G7(b13) – Ebmaj13 – D Dorian

Ja sit vikalla kerralla näin:

            F Mixolydian – A Locrian – Gsus(b5) – Ebmaj13 – D Dorian

Aika simppeli kudelma, mut ihan hauskan kuuloinen – ei mitään sinfonista progekamaa, vaan ehkä paremminkin pelimusiikiksi soveltuvaa teeman kehittelyä. Oon jo aikaisemminkin ottanut esille ton Project Horizon Zero Dawn -pelin huikean äänimaailman, ja siinä pelissä – varsinkin sen lisäosassa, Frozen Wilds -niminenkö se nyt oli – siin on paikoin hyvinkin tän henkistä taustamusaa: simppeliä mut jollain tavalla kuitenkin sellaista, mikä jää mieleen kivasti. Täs yritin kai vähintään alitajunnan tasolla pyrkiä johonkin tollasen avoimen maailman seikkailupelifiilistelyyn. Pelimusassa on se jännä juttu, ett välillä joku hemmetin yksinkertainen juttu vain toimii kuin junan vessa! Monesti ihan simppeli syntikka-arpeggio futaa älyttömän mageesti, kun sävelet on poimittu ajatuksella. Ton pelin Frozen Wilds -lisäosan maailmaa kun tutkailee ja dalsii niitä lumisia vuorenrinteitä alas, taustalla soi välillä tosi mageen kuuloinen syntikka-arpeggio - ei sen kummempaa. Saattoi hyvinkin olla toi syntikkapulputus, joka tällä videolla kuuluu vähän taustalla about 40 minsan kohdalla:

https://www.youtube.com/watch?v=vxP3bY-XxY4

II – Sinister Nylon (D Dorian b2)

Sattumalta tässäkin on moodina D Dorian b2. Aika itämaisissa viboissa tämä(kin) riffi soljuu. Tuplasin ton naikkaririffin bassolla ja hieman myöhemmin moduloin sitä moodin sävelasteissa – pykälän alemmas; eli periaatteessa toi toinen kierto menis melodisessa C-mollissa, mut siihenkin jäi astetta itämaisempi yleissoundi, ehkä vain jostain psykologisesta syystä, en tiiä. Osansa ton itämaisen hiekkadyynisoundin syntymisessä on tietty tolla rytmisellä kuviollakin – sekin on jotenkin sellaista vienosti nykivää kamelikaravaaniosastoa, vaik tahtilajina onkin ihan vaniljainen 4/4. Taustalle lätkäisin vähän sellaista synkän kauniisti fiilistelevää syntikkahuminaa.

III – Punto Guajiro in G Dorian b2

Tää taitaa olla vain viitteellisesti Python-melodian varaan askarreltu judanssi. Kuulostaa vähän liian hyvin istuvan noi sointuarpeggiot v - i - bIII -kiertoon. Oli miten oli, taisin kuitenkin sen aluperäisen melodisen kudelman inspiroimana lähtee hakemaan tällaista lattarirytmiä - Punto Guajiro -nimistä. Aika hauskasti toi rytmitys istuu tällaiseen Dorian b2 -sävelmaisemaankin. Sointukuvio on suurin piirtein:

            Gm(b9)add4 - Cm7 - Ebmaj7#11

Eli moodeina:

            G Dorian b2 - C Aeolian - Eb Lydian

Tai noh, ei tossa Cm7-soinnussa varsinaisesti aiolista soundia ole nimeksikään, mut koska toi Ab-sävel tossa kierrossa esiintyy niin ei tohon väliin oikein muukaan C:lle nojaava mollimoodi istuis. Ainakaan muuttamatta ton kudelman sävyä aika radikaalisti.             

IV – Santur-riffi ja ambient-maalailua (C Assyrian)

Jonkinlainen peli- tai leffamusafiilistely tämäkin on. Yksinkertainen riffi, joka toistuu maalailevien syntikkasointujen taustalla. Tällaisesta olis helppo kasvatella vaikka minkälainen ambient-eepos moduloimalla tota riffiä eri sävellajeihin ja moodeihin – ja niin todennäköisesti tulen vielä tekemäänkin heti kun vain ehdin! Toi santur-soundi näyttäis sopivan erityisen hyvin tähän moodiin. 

Olis tuolta kovalevyn kätköistä löytynyt viel muutama tällainen meditatiivinen hiekkaerämaassa fiilistely löytynyt, mut eipä ne mitään uutta kulmaa tän moodin äänimaisemasta olis enää pystynyt esittelemään. Pirun maukkaalta kuulostava vaihtoehto tavanomaisemman fryygisen moodin tilalle, jos joskus tuntuu siltä, ett kaipaa snadisti kirkkaampia sävyjä lentävällä matolla suunnistamisessa. Kuten näistä klipeistä nyt lienee jo käynyt ilmi, diggaan itse haeskella sitä kulloisenkin moodin syvintä olemusta suht lyhykäisten melodisten teemojen tai sointuhimmeleiden kautta - en niinkään tiukkojen soolojen kautta, kuten noi pyrotekniset kitarasankarit useinkin tekee. Oon lisäksi yrittänyt olla sotkematta pakkaa ihan totaalisesti hyppimällä moodista ulos ainakaan kovin moneen eri suuntaan. Tietty silloin, kun Python-aparaattini on pullauttanut ulos sellaisen 5 eri moodissa nätisti seilaavan melodisen himmelin, oon käyttänyt sen kuvion sit sellaisenaan, mut aika harvoin niin on päässyt viel toistaiseksi käymään. Ne kerrat voinee laskea yhden käden sormilla.

Tää homma perustuu kuitenkin jossain määrin sattumanvaraisuuteen, vaikka oonkin jokaiselle moodille askarrellut oman todennäköisyysmatriisin, jonka mukaan Pythonin random.choices()-funktio niitä säveliä moodista mukaan nappaa. Jos nyt vaik tässä kohtaa hieman raottaisin, miten tää judanssi oikein toimii:

1. Moodi näyttää koodissa esimerkiksi tältä: {"Ionian":((0,2,4,5,7,9,11),(10,15,25,10,5,15,20))}

Toi on pätkä Python-sanakirjasta, johon oon kaikki moodit koodannut. Sanakirjan "avaimena" on moodin nimi Python-stringinä. Sen jälkeen parametreina löytyy ensin moodin intervallirakenne, joka vastoin yleistä käytäntöä meneekin nollasta yhteentoista (0 = pohjasävel ja 11 = johtosävel), ja sit toi sen jälkeen tuleva rimpsu on moodin todennäköisyysmatriisi (prosenttilukuina). 

2. Random.choices()-funktio napsii myöhemmin sattumanvaraisesti valitun rytmisekvenssin iskuille säveliä valitusta moodista ton todennäköisyysmatriisin mukaan.

Se, miten hyvin tää aparaatti milloinkin osaa tuoda ilmi sen valitun moodin syvintä olemusta on siis aina vähän arpapeliä. Todennäköisyydet ovat vain todennäköisyyksiä. Noita prosentteja oon tässä nyt pari vuotta viilannut, ja nyt ne alkavat olla suurin piirtein jiirissä niin, että lopputulos useimmiten kuulostaa menevän oikeassa moodissa - ja ilman, että kuvio on pelkästään niitä moodin karaktäärisäveliä. NIINKIN pääsi yhdessä vaiheessa käymään, kun sorvasin noi prosentit päin helvettiä. 

Ja sit: loppupeleissä tää on vain tällainen hupiprojekti. Aika paljon syntyy eriskummallista säveldataa, joka kuulostaa ihan mielenkiintoiselta, mut sellaiselta, ettei omissa musaprojekteissa todennäköisesti koskaan tule sellaisille kudelmille mitään käyttöä. Silloin tällöin innostun väkertämään hienon kuuloisesta melodiasta tai riffistä aika pitkällekin kehittyviä sävelkudoksia, joista ei olis enää pitkä matka vaikkapa kokonaisen biisin rustaamiseen. Mut sit iskee usein realiteetit päin näköä: luureilla miksaaminen tällaisessa kaupungin betonikuutiossa on aivan täydellisen tuhoontuomittua - eikä täs nyt toistaiseksi ole gearia alkaa (jälleen kerran) mitään bändiprojektiakaan laittelemaan tulille. Tietty tässä on koko ajan takaraivossa sellainen kela, ett kunhan pekuniääriset seikat sen vain mahdollistavat, jonkinainen kotistudio-setup tullee laitettua tulille - joko himaan tai johonkin työtilaan. Like old times. Sitten on ainakin materiaalia, mistä alkaa työstämään sitä eeppistä 3 tunnin viiksiproge-eeposta, tai leffascorea elokuvaan, jota ei ole edes olemassa, tai fuusiojazzin syvintä olemusta kairaavaa avaruusoopperaa. TAI: kun meikäläisestä on hauska plokkailla omia suosikkibiisejäni suoraan levyltä - vaikka vain nähdäkseni, mitä niissä oikein tapahtuu - on tää tutkimusmatka eri moodien maailmaan avannut silmiä siinäkin suhteessa; nyt paljon nopeammin löytyy ne oikeat sointukäännökset korvakuulolta, kun saa moodista vain kiinni. 

Ens kerralla otan esittelyyn melodisen mollin 3. moodin, joka onkin sit soundimaailmansa puolesta jotain ihan muuta. Adios.