Jooninen Nousee Yli

Harmonisen mollin 3. moodi on ylinouseva jooninen, jonka ominaisklangi syntyy jo pelkästään nyppäämällä pianon koskettimistolla maj7#5-soinnun. Aika vehkeelle tuoksahtavaa jazzia, siis. Noh, nythän tähänkin asiaan on tullut muutos, kun tää meikän Python-aparaatti on sommittelut ihan nätin kuuloisia melodiakikkareita tässäkin moodissa! Itse asiassa olen alkanut tykästyä tän moodin soundiin aika paljonkin. Joo, eipä tätä tarvii kuvitellakaan käyttävänsä missään pop-biisissä, mut fuusioprogelta vaikutteita ottaneessa sekoilussa tai jopa modernin kuuloisessa progemetallissa kyl ihan helposti. Yleisin tapa hyödyntää tätä soundia lienee sellainen, että sointukierrossa I asteen maj7-soinnun kohdalla vaihtelee sävyä hyppäämällä välillä tähän moodiin – tai sit ihan kylmästi vain soittamalla melodian tässä moodissa, vaik sointuna oliskin tavallinen maj7-sointu. Kuuleman mukaan jazz-maestro Bud Powell viskoo menemään näitä maj7#5-sointuja oikein isolla kädellä biisissään “Glass Enclosure”. Se pitänee ottaa kuunteluun siis. Toinen käytetty jazz-gimmick on improvisoida ylinousevan dominanttiseiskasoinnun (V7#5) päälle tässä moodissa. Pitäis vissiin pyytää noita tuttuja jazz-kyöstejä vähän demottamaan, miltä se kuulostaa silloin, kun sen osaa soittaa tyylillä. Ei sillä, ettenkö osais sattumanvaraisesti kehitellä jotain tollasta itsekin Logicin piano rollissa, mut toi hiirellä klikkailu on aina vähän perseestä, jos pitäis musaa duunailla – ja kyl se vain on niin, että konservatorion käyneiltä jatsareilta homma luonnistuu astetta kivuttomammin ja paremmin. Otetaan nyt essariksi vaik noi bebop-asteikot: meikän Python-aparaatti osaa kyl luoda noidenkin asteikkojen kanssa jos jonkinlaisia melodisia kudelmia, mut ne jää silti aika kauas sellaisista oikeasti hyvältä jazzilta kuulostavista äänenkuljetteluista, mitä irtoaa suht vaivattomasti jokaiselta asiaan vihkiytyneeltä jazz-kyöstiltä. Pidemmittä puheitta esimerkkien kimppuun, niitä löytyi kovolta muutama:

I – 5/4 Vibrafoni Adagio (D Ionian #5)

Noh, tästähän ei tullut yhtään hassumman kuuloinen nysväelmä. Ehkä se “juju” tässä on toi viisijakoisesti klenkkaava rytmi, jonka päälle noi jazz-sävyt sopii kuin suutarin sormi sian perssilmään. Lisäsin noi irstaat perkkaraidat ihan silläkin uhalla, että fiilis laventuis välittömästi jonnekin yacht rock -viboihin. Tosta rytmisektiosta tuli kyl jotenkin hauskalla tavalla pervon kuuloinen – täähän on kuin jostain legendaarisista Yamahan kotiuruista napista painamalla saatu rytmipurilainen! Toisaalta, just tällaisista riettaista ideoista syntyy aina jotain ajattoman hauskaa... ja just nimenomaan siksi tästäkin ideasta pitäisi jatkojalostaa kokonainen biisi, ihan vaik pelkästään sen vuoksi, ett näkis mihin suuntaan tää jazz-pervoilu lähtis tästä kehittymään! Vois ottaa missioksi naittaa sellaista Michael McDonald -tyylistä purjehdusrockia (muistaaks joku viel biisin “What A Fool Believes"?) ja sit jotain Steely Dan -huttua (esimerkiksi tällast) kunnolla riitasointiseen jazz-soinnutteluun. Yacht rock on bad acid -meiningillä...

II – Läskibasso & Rhodes -kudelma (C Ionian #5)

Smoothin sunnuntai-iltapäivän jatsailun puolelle tämäkin idea kallistui sitten... Tää puolestaan keinuu kolmijakoisesti, eli tästä sais varmaan suht vaivattomasti sellaisen krapulapäivän fiilistelyn. Ylinousevaa joonista on vähän soinnuissa, mut erityisesti tossa melodiassa, jonka huilu luikauttaa klipin loppupuolella. Jostain syystä tätä fiilistellessäni tuli sellainen perverssi mielihalu sorvata tästä ideasta vielä joku päivä sellainen Charlie Mingus -henkinen jazz-rykäisy (esimerkiksi “Black Saint and the Sinner Lady"-levyn tyylistä kamaa) – eli tätä vois kehitellä ehkä astetta rouheampaan suuntaan ja pois tällaisesta hissimusameiningistä... Toi sointukierto kuulostaa äkkiseltään ihan joltain II-V-kierrolta, joten päätin tarkistaa, mitä sitä oikein on tullut sorvattua:

            Am – G#+ - F – Dm/F

            G#(b5) – Fm – F – Dm/F

Noh, mitens sit ton basslinen suhteen? Reaalisointuina, tohon läskibassolinjaan suuripiirteisesti derivoituina nää soinnut olis:

            Am – B6sus(b2) – Dm7 – C6/9

            G#(b5)/A – G#6 - Dm7 – C6/9

Vaihteeksi ihan suht normaalin näköisiä sointuja, noita paria kummajaista lukuunottamatta. Oli ihan pakko tarkistaa muutamaankin kertaan, oliko tosiaan niin, että basson soittaessa B-säveltä toi Rhodes-sointu on G#-duurikolmisointu korotetulla vitosella. Joo, kyl se piti kutinsa. Oon ilmeisesti aika fiilispohjalta lätkinyt ton basslinen noiden sointujen päälle, koska tollasta kudelmaa ei muuten varmaan olis päässyt syntymään; onko toi B6sus(b2) muka joku oikea sointu? Ei varmaankaan, mut yhtä typerän näköiseltä lineaarialgebralta se näyttäis, jos sen merkkais G#+/B. Sit toinen vähän outo tapaus on toi G#-duurikolmisointu, jossa puolestaan on vähennetty vitonen – ja bassossa A! Jos sen tulkitsis basson mukaan, sointu on jonkinlainen epämuodostunut versio molli-majorseiskasta: Ammaj7(b5). Toi kummankin kierron lopussa oleva C6/9 on vain D-mollisoinnun terssikäännös – ja läskibasso soittaa sen C:n. Hirveän näköisistä sointumerkinnöistä huolimatta tästä sointukuviosta tuli aika miellyttävän savuiselle jazzille tuoksahtava himmeli. Mut onko se sit jonkin sortin II-V-kierto? Mitäs tällaisen toistaitoisen musateoreetikon tolppa-analyysi asiasta sanoo:

            VIm – VII6sus(b2) – IIm7 – I6/9

            VImmaj7(b5) - #V6 – IIm7 – I6/9

No, emmä tiiä. Jos toi #V6-sointu oliskin V6 niin sit ainakin. Kutossoinnuthan ovat jonkin duuri- tai kolmisoinnun käännöksiä, joten ton vois ajatella myös olevan F-mollikolmisoinnun terssikäännös, paremminkin kuin korotetun vitosasteen kutossointu. Siinä nimittäin EI oo kvinttiä tossa soinnussa, koska senhän voi aina jättää pois. Silloinhan toi jälkimmäinen sointukuvio ois oikeastaan: VI – IV – II – I. Tai jos ihan tarkkoja ollaan, noi mollisoinnuthan pitäis kai merkat tolppa-analyysiin pienin kirjaimin eli: vi – iv – ii – I. Noita käännösten merkintätapoja en enää muista, eikä niillä niin väliäkään. Mut joo, onhan toi vissiin jonkin sortin II-V-kierto sit kuitenkin – tosta on vain jäänyt se V pois. Se tulis normaalisti tohon iv- ja ii-sointujen väliin. Onko tää sit kuinka laitonta touhua jättää se veks, en tiiä. Hyvän kuuloinen sointukierto tosta nyt joka tapauksessa syntyi, joten siitä vois kuvitella jotain järkevää viel saavansa aikaankin, kunhan aika on sille otollinen.

III – Felt Bells (E Ionian #5)

Täst syntyi sit taasen jotain ihan toisenlaista. Emmä tiedä, voisko tästä ideasta kehitellä sellaista brittiläistyyppistä uusioprogea à la Frost* tai Lonely Robot. Ehkä tää on vähän liian pliisun kuuloinen rallatus sellaiseen? Väliosaksi johonkin progeiluun? Tai tietty, jos tätä ideaa esittelis ensin tälleen hissutellen, sit polkaisis Big Muffit käyntiin ja kehittelis teemaa eteenpäin sähkökitaralla ja kunnon progepauhulla? Piruuttani perkasin, mitä tossa kilkatinraidalla oiken tapahtuu, ja jos noi arpeggiot analysois sointumerkinnöin niin kierto olis suurin piirtein:

            G#7(add11) – C#9sus(b13) – Bm13(b9b5)

            G#7(add11) – Emaj13(#11)

Noh, toi “sointukierron” viimeinen kudelma on hieman epämääräinen kyl – kuvio koukkaa myös F#- ja F-sävelten kautta, mut vain ohimennen. Sit viel, jos ihan tarkkoja ollaan, kuvio menee toisella kierroksella vähän eri tavalla:

            G#7(add11) – C#9sus(b13) – Bm13(b9b5)

            G#7(add11) - Cmmaj7(b13b9) – C7sus(b6b5)

Joo, parempi varmaan, ettei ees yritä miettiä noita sävelryppäitä sointuina. Alkaa vain päätä särkeä! Mut jos noi kudelmat miettiskin moodein, niin sit tossa kuviossa on enemmän järkeä:

            G Lydian Dominant – C# Aeolian – B Locrian #6

            G Lydian Dominant – E Lydian

            G Lydian Dominant – C# Aeolian – B Locrian #6

            G Lydian Dominant – C Neapolitan Minor (napolilainen molli, josta myöhemmin lisää)

Syntikkaraidalla soi aluksi urkupisteessä pelkkä puhdas kvartti (G# - C#). Sit seuraa melkein jotain sointukierron tapaistakin - paitsi, että "soinnut" eivät teknisesti ottaen oo sointuja, vaan kaksiäänisiä judansseja, jotka vois ehkä basslinen suhteen sit tulkita soinnuiksi; silloin se kuvio olis about:

            E/G# - C#5 - C#m7(non5th)/B (C#m7-soinnun septimikäännös ilman kvinttiä)

            E/G# -  E6 -  C#m7(non5th)/B

Jos tota kuviota yrittäis laittaa vähän tolppa-analyysiksi:

            I - vi - vi7

            I - I6 - vi7

Mut sithän tässä on sellainen judanssi, ett toi soinnutus ei varsinaisesti mene "oikeassa" moodissa, vain toi melodinen liruttelu - mut niin kai se yleensäkin menee? On tää aika helvetinmoinen työmaa yrittää sorvata harmonioita näissä fuusiojazz-moodeissa!

IV – Septuple Riff in A# Ionian #5

Tähän puolestaan pääs syntymään melkein itämaista vibaa, sellaista astetta chillimpää Hidria Spacefolk -meininkiä. Tietty, kun moodissa on kolmessa eri kohdassa puolisävelaskeleen siirtymä (ensin 3. ja 4. sävelen välillä, sit sen korotetun vitosen ja kutosen välillä ja lopuksi vielä johtosävelen ja oktaavissa olevan perussävelen välillä), niin ei ihme, ett noita kohtia korostamalla syntyy vähän sellaista “lentävä matto”-soundia; noi itämaiset asteikot on täynnä puolisävelaskeleita. Tällä tavalla tätä moodia pyörittelemällä sen jazz-tyyppinen sielu katoaa kyl aika mallikkaasti! Sit viel seitsemään menevä tahtilaji, niin ollaan niin sanotusti "asioiden äärellä". Tässä on oikeastaan ton synkoopin puolesta aika hyvä groove, vaikka seiskaan meneekin. Toimiskohan tää esimerkiksi kitaralla? Vähän ehkä pitäis fraseerausta miettiä ja sen sellaisia judansseja, mut miksei?

No, tottakai tää toimis! Välillä, kun kuuntelee ihan noit "etabloituneiden" progebändien tuotoksia, tulee välillä sellainen kerettiläinen ajatus mieleen, ett näinköhän nuokin armoitetut musikantit sorvailee biisejään vähän tällai noppaa heittämällä? Hei, taskulaskin arpoi tällaisen riffin, vedetään tätä vain puol minsaa uniksessa, niin se kuulostaa ihan siltä kuin sen olis tarkoituskin mennä näin vammaisesti! Ei ole vääriä säveliä, on vain oikea asenne. Jos kerran vanhan liiton klasarisäveltäjätkin ovat hyödyntäneet numerologiaa ja ties mitä taikuuksia back in the day, niin en ihmettelis, vaik tän päivän progeveijot säveltäis riffejään lineaarialgebran yhtälöiden avulla. 

V – Space Harpsichord (C Ionian #5)

Koska proge kerran nousi puheeksi, tässä sitten sitä itseään. Mahtipontista junttausta 1970-luvun ELP'in ja muiden röyhelöviittasankareiden malliin. Kuulostais hieman siltä, että klipin lopulla moduloin teemaa snadisti pois ylinousevasta joonisesta – tällaisen eeppisen junnauksen jälkeen, jos tätä jossain biisissä käyttäis osiona, tosta fuusiojazz-soundista pitäiskin rimpuilla pois ja namutella perään vaikka miksolyydisesti jotain armotonta tykittelyä. Jotain sellaista fantasiaprogen suuntaan viittavaa tässä riffissä on. Voin melkein kuvitella, miltä kuulostaisi Steve Hackettin soolo tän kuvion päälle, joo just jotain tollasta niin kuin tossa Genesiksen klassikossa! Tai sellainen arkkityyppinen keskiaikalarppaus Peter Gabrielin laulamana. Tästä kuviosta pitäis sit jatkaa tiukalla progebiitillä – ehkä mielummin sellaisella rudimentteja pärisyttävällä Bill Bruford -tyylillä ennemmin kuin Phil Collinsin rummuttelulla. Jos tähän syntikkasooloa ajattelis, se pitäis tietysti soittaa ARP Odyssey -syntsalla. Tää on just sillä tavalla junnaava riffi, ett tää vaatis jonkinlaisen torvisektion tuuttailemaan mahtipontista pauhua sinne taustalle. Tai vaik ei olis ihan niin mahtipontistakaan... Tuossa jokunen vuosi takaperin kanadalainen progelegenda Voivod julkaisi aika hauskan EP:n otsakkeella “The End of Dormancy", ja sillä rinkulan nimibiisillä on tosi mageen kuuloisia torviarreja. Legenda kertoo, ett EP:ltä löytyvä liveversio tuosta biisistä oli nauhoitettu ihan aidoilla jazz-festareilla. Taitaa olla tää bändi yks niitä harvoja raskaampaa musaa louhivia bändejä, jotka ovat esiintyneet jazz-festareilla! Eikä ihme, noi torviarrit tolla biisillä ovat silkkaa Charlie Mingusia! Tähän riffittelyyn sopis jotain sen tyylistä - jos vain osais sellaista itse duunata. Meikän tietämys kun rajoittuu aika pitkälti kvarttien pinoamiseen, mitä tulee monimutkaisempiin torvikerroksiin. Miroslav Philharmonikin ilmavalla, hieman pädimäisellä pasuunasoundilla kvarttipinot kuulostavat aivan hemmetin maukkailta! En tiiä, maksaisko vaivaa koittaa asentaa sitä plugaria tähän konevanhukseen; tää kyl kiukuttelee jo nyt melkein päivittäin, kun ei nuhapumpussa oikein meinaa enää jyty riittää mihinkään.

Joskos sitä ensi kerralla sit, kun työn alla on harmonisen mollin 4. moodi, ukrainalainen doorinen, siitä löytyis jotain järkeviä esimerkkiklippejä, jotka eivät sukeltais ihan näin syvälle viiksiprogen tai yökerhojazzin syövereihin... Siiheks, adios!