Kaksoisharmoninen molli a.k.a. mustalaismolli

Bysanttilaisen asteikon neljäs moodi on hieman erikoinen tapaus. Siihen törmää joko unkarilaisen mollin, mustalaismollin tai kaksoisharmonisen mollin nimellä, ja usein vieläpä niin, että se on eräänlainen “isäntäasteikko”, jonka moodeista muun muassa tuo kaksoisharmoninen duuri on yksi. Itse tykästyin enemmän tähän käyttämääni tapaan derivoida moodit sen sijaan tuosta bysanttilaisesta asteikosta – silloin nimittäin 5. moodiksi asettuu näppärästi eräs miksolyydinen ja 7. moodiksi eräs lokrinen moodi. Tällä metodilla pysyy hommassa joku roti nääs. Sit tietty arabialaisen musiikin maqam-asteikoista löytyy tätä vastaava judanssi nimellä Neveser, ja karnaattisessa musiikissa se sit tunnetaan nimellä Simhendramadhyamam.  

Tän moodin eräs erikoispiirre on se, että se on symmetrinen ja sen intervallirakenne toistuu samanlaisena kumpaankin suuntaan. Esimerkiksi C:ssä se on seuraavanlainen:

(k = kokosävelaskel, p = puolisävelaskel, ys = ylinouseva sekunti)

            C – D – Eb – F# - G – AB – B – C – D (jne...)

            k - p - ys - p - p - ys – p – k

Tuo "k-p-ys..."-rivi on palindromi: sehän on tismalleen sama, aloitti lukemisen sitten alusta loppuun tai lopusta alkuun. Tästä symmetriasta johtuen mustalaismolli on yksi niitä harvoja asteikkoja, jonka painopiste osuu täydellisesti ympyrän keskukseen, kun sen sävelet esitetään pisteinä oktaavilla, joka esitetään tämän ympyrän kehänä. Joillakin teoriasivustoilla olen nähnyt tällaisia ympyräesitystapoja eri asteikoista, mut suoraan sanottuna en tajua niistä hevon helvettiä, vaikka matemaattinen lukutaitoni onkin kohtalaisen hyvä – differentiaalimatematiikan kurssi vitosena läpi tuolla insinööriopinahjossani!

Internet osasi kertoa, että joskus tätä moodia kutsutaan myös nimellä egyptiläinen molli, koskapa omaelämäkerran mukaan itse jazz-maestro Miles Davis olis tätä asteikkoa niin kutsunut. Muutamakin Miles Davis -biografia on tullut lukaistua tässä vuosien varrella, mut tuollaista anekdoottia en muista noista muista elämäkerroista lukeneeni; ei tuollaisesta asteikosta tainnut ollut mainintaa ainakaan tossa Ian Carrin kirjoittamassa biografiassa, joka omasta kirjahyllystäni löytyy. Nyt en oo ihan varma, oonko tota omaelämäkertaa ees lukenut. Se aukko sivistyksessä pitäiskin korjata mitä pikimmiten. On muutamia hassuja muusikoita, joita pidän jonkin sortin musiikillisina esikuvinani; en ehkä niinkään siinä mielessä, että pyrkisin tietoisesti apinoimaan heidän musiikkiaan, vaan enemmänkin asenteen ja avarakatseisuuden saralla. Näitä esikuvia ovat muun muassa Miles Davis, Björk ja David Bowie. Isompien kokoonpanojen puolella vastaavanlaisia oman tiensä kulkijoita tulee mieleen nyt ainakin norjalainen Ulver. Bändi on kulkenut melko hurjan kehityskaaren metsäbläkkistä louhineesta pingviinilaumasta kaikenlaisen eteerisen himmailun ja soundtrack-proggisten kautta gootahtavan syntsapopin maailmaan. Okei, sen verran täytyy tietty ottaa sanojaan takaisin, ett joskus on ollut kausia, kun olen tietoisesti yrittänyt apinoida Ulverin himmailukauden parhaita tuotoksia - “Perdition City" (2000), "Shadows of the Sun" (2007) ja sit tietty Trömsson kamariorkesterin kanssa duunattu “Messe I.X-VI.X" (2013). Kipinä saattoi hyvinkin tulla siltä helvetin huikealta live-DVD:ltä "Ulver Live in Concert at the Norwegian National Opera". Se on yks niitä keikkoja, joilla olis mieluusti ollut paikalla yyteröimässä itsekin. DVD loppuu "Not Saved"-biisin versioon, joka on hemmetin paljon parempi kuin se levytetty versio 2002 ilmestyneellä "Teachings in Silence"-lätyllä. Tällä liveversiolla featuroi myös itävaltalainen ambient-kitaristi Christian Fennesz todella mageita äänimaisemia loihtien siel taustalla. Toi flyygelillä soitettu biisin melodia vain on niin sydäntäsärkevän ihqu. Just tällä liveversiolla se pääsee täydellisesti oikeuksiinsa - muut livet, mitä oon biisistä kuullut, eivät oikein futaa tällaisella fortella. Tällaista "numinoosia" kun osaiskin apinoida samanlaisella tunnelatauksella niin...

Tavallaan mustalaismolli on myös harmoninen molli, jonka 4. sävel on korotettu puolikkaalla. Soinnuttamisen kannalta tää moodi ei siis ole sieltä helpoimmasta päästä, vaikkei toki läheskään niin visvainen kuin jotkut eksoottisemmat lyydis-johdannaiset. Wikipediassa tää moodi oli soinnutettu B-säveleen pohjautuvan mustalaismollin mukaan, joten lainaan perussoinnut vaihteeksi sieltä:

            Bmmaj7 – C#7(b5) – Dmaj7#5 – E#6sus2(b5) – F#maj7 – Gmaj7/G7 – A#m6

Itse tein tuosta rimpsusta heti pari huomiota; soinnuthan ovat samat kuin bysanttilaisessa moodissa, mut vain eri järjestyksessä; sit tässä tota #4-säveltä korostaakseen kirjoittaja on merkannut #IV asteen soinnun E#-säveleen pohjautuvaksi – sehän on tavallisemmin, kavereiden kesken, ihan normaali F-säveleen pohjautuva judanssi siis. Tonaalisiin äänenkuljetuksiin noi kaks dominanttitehoista sointua tuovat omat haasteensa. Jos ton bVI asteen G7-soinnun mieltäsi jonkinlaiseksi välidominantiksi II asteen soinnulle, niin silloinhan tossa on jo jotain järkeä klasariteorian kannalta, mut sit taas sen II asteen dominanttiseiskan purkaminen? Siitä kevyt liike kohti tota #IV astetta? Emmä tiedä. Sekoilemalla näiden sointujen kanssa saanee syntymään jotain ihan käyttökelpoistakin. Ihan silkasta mielenkiinnosta, huvin ja välineurheilun kannalta, pyörittelin näitä eri moodeja I – II – IV – V – I -sointukadenssin kanssa läpi ja tässä(kin) moodissa syntyi ihan hyvän kuuloinen sointukierto, sillai kivasti klasariviboilla resonoiva kuvio:

            Cmmaj7 – D7b5 – F#6/9sus(b5) – Gmaj7 – Cmmaj7

Aika synkkää, eli just jees! 

Koska moodin nimenä on mustalaismolli, vois kuvitella niin sanotun "gypsy jazz"-musiikin hyödyntävän tätä moodia paljonkin. Tämmöisen Django Reinhardt-coverin löysin SunTuubista: asialla on ollut näköjään jokunen suomalainenkin muusikko, kun Rhythm Future Quartet leipoo tolla klipillä vanhaa standardia "Minor Swing". Muutamassakin internet-lähteessä väitettiin biisin menevän (ainakin paikoin) just tässä moodissa. Korvakuulolta on paha mennä vannomaan, mut vois hyvinkin pitää kutinsa! 

Sit olin jostain lukevinani, että Franz Lisztin unkarilaisista rapsodioista nro. 15 menis vahvastikin tässä mustalaismollissa. Korvakuulolta on sitäkin paha mennä varmistamaan, mut jos nuottikuvan näkis, niin asian vois tarkistaakin. 

No, sit näihin mun Pythonilla askarreltuihin judansseihin:

I – Uusklassinen pianokadenssi (Eb mustalaismolli)

Kun kerran noi klasarikadenssit tuli nostettua framille, rykäisin vielä tällaisenkin kudelman tuon Python-melodian ympärille. Tää menee hieman eri soinnuin kuin tuo edellämainittu, hieman perinteisempi kadenssi. Soinnut tässä menee näin:

            Abm7 – Fm6(add11) – Ebm/Gb – B/A – Bb6 – Ddim – Ebm

Eli sointuasteina:

            iv7 – ii6(add11) – i – bVI – V6 – VII – i

Katos, jaksoin vaihteeksi merkata noi tolpat oikein, eli mollisoinnut pienellä tolpalla ja duurit isolla. Alan edistyä! Sointukäännöksiä en sit tietenkään merkinnyt oikein, kun en muista, miten ne piti merkata – sitä paitsi pienellä fontilla noi ylä- ja alaindeksit menis kuitenkin vain sotkuksi. Se alkuperäinen melodia menee sit tän sointukudelman päällä huilusoundilla; voi olla, ett snadisti saatoin sitäkin vähän modata paremmin tähän sointumaailmaan istuvaksi siitä alkuperäisestä – mut anyways, tästähän tuli kohtalaisen mallikas klassinen sointukadenssiharjoitus. Tosta soinnutuksesta tuli sen verran hyvä, ett sitä vois jopa johonkin biisiin yrittää tunkeakin.

Nää tällaiset "uusklassiset" judanssit ovat oikeastaan aika kivoja, jos niitä osaa hyödyntää oikein. Itse en niin välitä pyroteknisistä kitarasooloista, joissa veivataan uusklassisesti otelautaa ylösalas à la Yngwie Malmsteen, mut sit joku Musen tyyli ujuttaa klasarisoundia biiseihin toimii kyl - ja tässä just tänä aamuna sain skrivailtua valmiiksi arvostelun jo viime vuoden puolella julkaistusta Dirt Poor Robins -lätystä, vähän sellaisella ajatuksella, ett "Tällainen melkein pääs livahtamaan musiikkitutkasta ohi", ja tolla "Firebird"-rieskalla, joka löytyy muun muassa Bandcampista, on aika paljonkin todella kutkuttavan hyvin duunattuja uusklassisia kiemuroita. Toi oli muutenkin aika erikoinen levy: ilmeisesti jonkinlaisen narratiivin sisältävä konseptirykäisy vanhojen progedinosaurusten tyyliin - ja vaikuttavimmat biisit tolla lätyllä olivat balladeja! En yleensä välitä hittoakaan balladiosastosta, mut tolla lätyllä noi "balladit" on duunattu tosi hienosti! Levyn huikein biisi on atmosfäärikehittely "The Blur", joka sisältää myös aika kivoja uusklasarille tuoksahtavia lirutteluja. Biisin hieman "erikoiset" lyriikat vilisevät kaikenlaista New Age -juttua, demoneja ja avaruusaluksia ja enkeleitä yms. "Starseed"-juttua... mut ilmeisesti nää liittyy tohon levyn konseptiin jotenkin. Tiedä vaik tää biisi päätyis vuoden lopussa meikän "Vuoden biisit"-listalle, joka taas Tuonela Magazineen tulee sorvattua joskus joulun pyhinä. Viime vuoden listauksissakin oli yllättävän paljon kaikenlaista muuta kuin sitä perusmetallia - Tuonela on kuitenkin aika metalliorientoitunut nettiaviisi. 

II – 9/8 Ambience Pluck in Eb Hungarian Gypsy Minor

Tästä tuli tällainen letkeä välike 9/8-tahtilajissa, ja tässäkin toi sointukierto muodostui sit lopulta aika buenoksi, tätäkin voisi kuvitella käyttävänsä jopa jossain biisissä:

            Gb/Db – Cm/Eb – Bbm/F – Cm/Eb – Bb7(no3rd) – Dbm/Db

Eli:

            III - #vi – v - #vi – V7 (no3rd) – v

Tässä lipsutellaan ulos moodista parissa kohtaa: toi C-mollikolmisoinnun terssikäännös ei oikeasti kuulu Eb-mustalaismolliin, mut se kuulosti sen verran maukkaalta modaaliselta muunnesoinnulta tähän väliin, ett päätin harmonisoida tän kudelman just näin. Sit toi V7 sointu on myös hieman erikoinen, kun eihän tossa oo terssiä mukana – voisko sen muka ajatella sit olevan ees dominanttitehoinen sointu? Merkkasin sen noin, koska se on ihan maukkaan kuuloinen kikka, ett tiputtaa V asteen soinnun duurista molliin. Eli vaik tosta nyt (vielä) puuttuukin se terssi, saatan sen ujuttaa mukaan jossain vaiheessa, kunhan tätä ideaa ehdin jalostaa pidemmälle.

III – Chasing Rhodes in 7/4 Hungarian Gypsy Minor in G

Tää alkuperäinen Python-kikkare on todella vanha, jostain aivan ensimmäisten softaversioideni tuotoksia. Ehkä siksi toi Rhodes-arpeggiointi on vain tollasta simppeliä nakutusta – vaikkakin ihan toimivaa! Kehittelin tota koodiani siks, että pidemmän päälle tällaiset tasaisesti nakuttavat arpeggiot alkoivat pidemmän päälle puuduttaa. Onneksi kuitenkin säästin näitä onnistuneimpia nakutteluja. Nimittäin tähän kun sit kasailin vähän lihaa luiden ympärille, alkoi syntyä jo ihan musiikilta kuulostavaa kehittelyä! Lätkin tota riffiä tanakoittamaan taustalle vähän vitossointuja ja tuplasin arpeggiokudelman bassolla. Sit lopuksi vähän tarkkaan valittuja vibrafoniääniä. Aika yksinkertaisilla jutuilla tästäkin sais hiton lupaavalta kuulostavan riffittelyn – ja sit kun koko homma menee viel meikäläisen lempparitahtilajissa seiskaan niin avot!

IV – Filter Flutes & Mystic Vibes in Ab Hungarian Gypsy Minor

Tämäkin kuvio kuulostaa sen verran simppeliltä, ett saattais olla peräisin tuolta ensimmäisten Pythonizer-versioideni tuotoksista: muutamia todennäköisyyksien perusteella “tarkoin” valittuja säveliä, vähän dilsaa ja sit lopuksi harmonisointi ja bassline kirsikaksi kakun päälle. Sointukierto tässä on:

            Ebsus4/B – Dbm7/B – Gm/Bb – Abm/B

Eli about:

            i(add9) – iv7 – vii – i

Vähän aikaa joutui noita sävelnippuja pyörittelemään ennen kuin hokasin ton ensimmäisen sointuhimmelin olevan Abm(add9)-soinnun terssikäännös. Toi toka sointu on Dbm7-soinnun septimikäännös ja seuraava sit G-mollikolmisoinnun terssikäännös – ja lopuksi palataan I asteen mollikolmisoinnun terssikäännökseen. Tolppamerkinnöin se menis kuitenkin about noin kuten tossa yllä (ilman käännösmerkintöjä, joita en siis enää muista). Simppeliä mut ehkä just siks niin toimivan kuuloista.

Paitsi, ett...

Tätä kun vähän tarkemmin perkaa, huomaakin tän hommelin menevän vain "close enough" - eli, kun mustalaismolli on harmoninen molli korotetulla nelosella, tää judanssi meneekin aiolisessa moodissa korotetulla nelosella; moodi on unkarilainen mustalaisasteikko, joka tulee vastaan vasta napolilaisen mollin moodeissa. Hupsista.

V – 9/4 Filter Vibes in B Hungarian Gypsy Minor

Tässä onkin sit vähän monimutkaisempaa juonenkehittelyä, lähtien jo tosta letkeästi keinuvasta 9/4-tahtilajista. Hetken aikaa joutui ihmettelemään piano rollia, ett mitä hittoa oikein menin tekemään tolle Python-melodialle, ennen kuin sain kaiveltua jonkinlaista harmonista tolkkua tästä kuviosta. Sointujahan tässä ei varsinaisesti ole, vaan vibrafonilla napsuteltuja arpeggiokuvioita ja jos jonkinlaisia korusäveliä. Mut jos nyt kuitenkin yrittäisin näitä nuottiklustereita jonkinlaisten sointumerkintöjen muotoon hahmotella, kudelma voisi olla jotain sellaista kuin tossa alla; tulkitsin soinnuiksi tässä kohtaa vain noi “bassolinjassa” keinuvat sävelet – toi korukuviointi ton bassolinjan päällä menis jo liian sekavaksi (nimimerkillä “kokenut”). Oma hauskuutensa tässä oli, kuten huomasin, ett toi vibrafonibassokuvio menee enimmäkseen 6/4-poljennolla – vasta ton pitkän sekvenssin lopussa homma synkronoituu 9/4-tahtilajin kanssa siten, että viimeinen “kierto” jääkin vajaaksi ja on vain 3/4-tahdin mittainen. Polyrytmiaa? Mut ne “soinnut”:

            Bm(add4) – C#m – Ab(add9)non5th – Am

            Gm(b5) – Bm(add9) – Gm7non5th/Bb – Csus4

            D7non5th(b9) – Am(b5) – Bbm(add9) – Ab(add4)

            Fm(b5) – Bbm – Bb – Ebmaj6/7non3rd

Entäs tolppa-analyysi sitten? Noh, yritetääns:

            i(add4) – ii - #VI(add9) – bvii

            vi - i(add9) - bvi7 - bIIsus

            V7/vi – bvii - vii(add9) - #VI(add4)

            bv - vii - VII - bIV

Aika mahdoton tosta mitään tolkkua on ottaa, kun näköjään aika iloisesti oon mennyt hämmentämään noita sointuja niin, ett ne hyppii ulos moodista siellä ja täällä, enkä enää muista miten noi modaaliset muunnesoinnut pitäis tolpin merkitä. Oikeastaan ainoa kohta mistä oon melkeinpä varma on toi D7(b9)-sointu ilman vitosta – sen on oltava joku välidominantti tolle moodin VI asteelle. Toi lopetus tollaiseen Eb-sävelelle rakentuvaan klusteriin vois vähän viitata siihenkin, koskapa se soundaa jotenkin niin luontevalta lopetussäveleltä (eli toonikatehoiselta), ett tossa saattoi käydä niinkin, ett moodi vaihtui lennosta johonkin toiseen, mut en enää jaksa kelailla tätä helvetillistä sävelsotkua tän enempää. Lähdin liikenteeseen mustalaismollissa, enkä enää itsekään tiedä mihin helvettiin oikein päädyin...

Tällainen nippu kehitelmiä tällä erää. Tässä moodissa on kyl sen verran korvia hivelevän synkkä soundi, että näitä raakileita pitää vielä kypsytellä ajan kanssa, josko niistä saisi kehiteltyä jotain ihan oikean biisin tapaistakin. Ens kerralla otan työn alle sit seuraavan bysanttilaisesta johdetun moodin – sen dominanttitehoisen miksolyydisjohdannaisen, jotan Oriental-nimellä useimmin näkee kutsuttavan. A'dios.