Lokrinen bb7 tai Vähennetty Blues b9

Harmonisen duurin viimeinen moodi on nimeltään lokrinen bb7, eli perinteisellä asteikkoslangille koodattuna sen intervallirakenne on seuraavanlainen: 1 – b2 – b3 – 4 – b5 – b6 – bb7. Eräältä musateoriasivustolta löysin tälle moodille myös toisen nimen: Diminished Blues b9. Tämän moodin juju on siinä, ettei sillä ole oikeastaan 7. säveltä sanan varsinaisessa merkityksessä vaan alennetun kutosen perässä onkin luonnollinen, alentamaton kutonen. Jos erehtyy harmonisoimaan tätä moodia, huomaa äkkiä, että tässä(kin) moodissa olis I asteella kohtalaisen levoton “perussointu” - dimisointu, joka pitää sisällään tuon paljon puhutun paholaisen intervallin, tritonuksen. Toisin sanoen tämäkin moodi soveltuu parhaiten ilkeiden heviriffien virkkaamiseen – tai sit erittäin synkän kuuloisen jazzin leipomiseen. Moodi on siinä mielessä etäistä sukua harmonisen mollin viimeiselle moodille (superlokrinen bb7 tai toiselta nimeltään ultralokrinen ja joskus myös Altered Diminished -nimisenä vastaan tuleva kummajainen), että nää kaksi moodia eroavat toisistaan vain yhden sävelen perusteella. Harmonisen mollin 7. moodissa myös 4. sävel on alennettu ja siksi moodin nimessä tuo super-etuliite. Käsittääkseni toi ultra-etuliite puolestaan viittaa siihen, että nelosen lisäksi myös seiska on alennettu, eikä vain pykälällä vaan kutoseen asti. Syvemmälle moodien ihmeellisen maailmaan kun sukeltaa niin vastaan tulee jossain vaiheessa myös ultrafryyginen outous (kaksoisharmonisen duuriasteikon neljäs moodi, by the way, mut siitä sitten enemmän, kun on kyseisen asteikon moodit käsittelyssä).

Tuosta lokrisen bb7:n soinnuttamisesta vielä... vaik I asteen sointuna onkin aika rauhaton sointu, tonaalisten jännitteiden purkamista ajatellen, löytyy tästä moodista kuitenkin ihan käyttökelpoisia sointujakin. Jos ajattelis perussäveleksi C:n, helpoimmat nelisoinnut menis about näin:

                    Cdim – Dbmaj7 – Eb7b5 – Fm7 – Gbmmaj7 – Ab7 – Amaj7+

Tota pyörittelemällä saa ihan hauskan kuuloisen jazz-kierron kehitettyä kun sommittelee muutamat soinnut tähän järjestykseen:

                    Amaj7+ - Ab7 – Eb7b5 – Fm7/C – Dbmaj7

Tosta sointuprogressiosta on tietysti modaalisuus kaukana. Toihan on tulisesti maustettu II-V-kierto Db-duurissa, kun tarkasti katsoo – toi kromaattinen pudotus A:sta Ab:hen lienee jonkin sortin tritonuskorvaus? Siitä on jo kotva vierähtänyt, kun asiaa tuli itsenäisesti opiskeltua teoriaopuksista ja internetin opetussivuilta - ja sitten lahjakkaasti unohdettua. Noh oli miten oli. Ab7-dominanttiteho purkautuu I asteelle, joka on Dbmaj7. Kaikki muu on vain jotain höystöä. Sit, jos tota sointukiertoa alkais jotenkin möyhentämään niin, että siihen syntyis lokrinen bb7 -klangi, pitäis varmaan iskeä C-sävel urkupisteeseen tai jotain. Joo, taidan vielä toistaiseksi tyytyä näihin Pythonizerini loihtimiin melodianpätkiin ja riffeihin ja tsiigailen, josko niistä sais jotain louhittua läjään ihan perstuntumalla – ja kuten seuraavista lyhyistä klipeistä käy ilmi, saahan niistä vaik mitä aikaiseksi!

I – Sands of Time (G Lokrinen bb7)

Vaikka jalo tarkoitukseni ei ollut lähteä hieman tällaisiin psyketrance-henkisiin sfääreihin, niin vähän sinne suuntaan tää riffittely karkasi. Ehkä se viba tulee tosta synabassolinjasta, joka on aika psykeä – sitä aitoa oikeaa vanhan liiton Goa-soundia jostain 1990-luvun puolivälistä. Jos nää soundit vaihtais vähän synteettisempiin, tästä vois oikeasti askarrellakin sellaisen hauskan ysärigoa-pastissin. Mitä muuta tällaisesta itämaisesti jolkottelevasta nopeatempoisesta riffistä muka vois loihtia? Jotain Hidria Spacefolk -tyylistä retropsykedeliaa bändisoittimin? Ehkä jos tempoa laskis piirun verran, tää vois kyllä soveltua jonkinlaiseen Kingston Wall -jammailuunkin. Tää meikän mieltymys itämaiseen soundimaailmaan lienee peruja siitä, että ysärin alussa tuli diggailtua todella vahvasti Petri Wallin liidaman Kingston Wallin edesottamuksia. Muutaman kerran ehdin nähdä bändin livenäkin, ja olihan se parasta laittoa vittu ikinä! Aika helposti tässä moodissa voi leikitellä hieman fryygisemmin, kun ei nosta tota vähennettyä vitosta erityisemmin framille. Tavallaanhan, kun tässä on sekä b6 että 6, vois ajatella kehittelevänsä melodisen teeman, joka tapailis ensin karvalakkifryygisessä ja sit Phrygian #6/Dorian b2 -moodissa, kunhan ei eksy tolle 5. sävelelle – ellei sitten just nimenomaan halua lokrista soundia haeskella siihen lisämausteeksi. Jänskä juttu, ett suurin osa näistä mollimoodeista, joissa on joko b2 tai b5 – tai molemmat – menee aika helposti itämaisiin sfääreihin, varsinkin tällaisilla nykivillä staccato-riffeillä... Loppuun kokeilin varioida tota bassokuviota ja, noh... Tollaisenaan se ei ehkä ihan toimi täböllä, mut erilaisella synkoopilla noi vibrafonisoinnut ton melodisen kudelman kanssa vois saada toimimaankin.

II – Akustinen introjudanssi/leffamusadoomailu (B Locrian bb7)

Oikeastaan tää akkaririffi on aika hilpeä tykittely! Jotain modulaatiosukkaa tohon riffiin ujutin, ettei se koko ajan jauhais vain tota yhtä ja samaa kuviota. Sit lisäilin vähän leffamusamaisia syntikkasoundeja luomaan lisäsynkkyyttä – koska moodina on tällainen lokrisen johdannainen, niin tottakai pitää vähän synkistellä. Tähän syntyi kuin puolihuolimattomasti sellaista vanhan liiton pelimusiikkivibaa – jos siis unohdetaan toi soundi. Ne 8-bittisen Nintendon pelimusiikit, esimerkiksi, olivat pitkälti aika yksinkertaisia melodisia kehitelmiä, joissa eri moodit tulivat näppärästi ilmi. Nintendohan on jatkanut tolla filosofialla sit myöhemminkin, esimerkiksi Legend of Zelda -pelisarjan äänimaailmoissa. Tästä ei oo ees niin kovin kauaa, kun viimeksi lätkyttelin vanhalla GameCubellani sen Twilight Princess -osan läpi. Siinä on tosi makeeta äänisuunnittelua ihan yleisestikin. Sit, mitä eri moodien ominaissävyjen hyödyntämiseen tulee, niin ton pelisarjan yks legendaarisimmista osista – Ocarina of Time – on ihan ylittämätön! Ne luritukset, mitä ton vihreänuttuisen Linkin pitää siinä maailmassa sil maagisella huilun tapaisella jamitella, ovat aika siistejä, noin niinku modaalisessa mielessä. Tuolla Ocarina-huilulla voi soittaa vain 5 eri säveltä, olikohan se ton GameCube-ohjaimen rajoituksista johtuen tai jotain, en oo ihan varma, mut käytössä on anyways 5 eri säveltä. Biisejä pelissä on kuitenkin 12, ja niillä kaikilla on oma tietty funktionsa; jollain biisillä voi hypätä aikalinjalta toiselle, toisella biisillä vaihtaa yön päiväksi, ja niin edelleen. Tuossa pelissä eri moodien tunneskaaloja hyödynnetään todella erinomaisesti noissa lyhyissä lurituksissa: muutama teema menee esimerkiksi doorisesti, ja ainakin yks menee lyydisessä moodissa. Pitäis melkein viritellä toi vanha GameCube taas tulille ja pelata toi peliklassikko pitkästä aikaa läpi! Vois samalla analysoida tarkemmin, mitä eri moodeja noista huiluteemoista oikein löytyikään.

Samaa ideaa hyödynsi myös melkein yhtä maukkaasti pelisarjan Wind Waker -osa. Tän pelisarjan ikoniset musat on säveltänyt japanilainen heppu nimeltä Koji Kondo, joka on tehnyt myös Super Mario -pelin musiikit. Siinä pelissä on kans yks legendaarisimpia tunnareita ehkä ikinä! Legendan mukaan Zeldan tunnarimusiikiksi kaavailtiin aluksi Ravelin legendarista, fryygistä riffittelyä - “Boleroa” - mut viime hetkillä Nintendolla hiffattiin, että kyseisen stygen tekijänoikeudet eivät olleet vielä rauenneet. Ihan hyvä niin! Kondo duunasi sitten sen pelin fanfaarimaisen introteeman yhdessä yössä! Ne yöunet kannatti jättää väliin! Mitä tulee pelin musiikillisiin maisemiin noin muuten, siellä vilahtaa hieman gregoriaanisen chant-tyylin kehittelyjä, sitä perinteisempää Hollywood-soundtrack-osastoakin, ja sit sellaista vähän keskiaikaista trubaduurihuttua – mut tietty synteettisin soundein. Jostain lunttasin, ett sen ikonisen Zelda-teeman sointukierto menis about näin:

                Bb – Ab6 – Gb – Db – B – Bbm – C – F

Siit vaa kokeilemaan itse! Mut nyt eksyin taas aiheesta... Siitä olen melko varma, että lokrinen bb7 on sellainen moodi, jota noista vanhoista Zeldoista ei taida löytyä. Internetistä noi kaikki ikonisimmat pelisarjan luritukset varmaan löytyis nuottien kera. Vaik yleisesti kai Final Fantasy -pelisarjan musat säveltänyttä Nobuo Uematsua hehkutetaan jokseenkin ylittämättömäksi mestariksi pelimusiikin saralla – ja onhan ne soundtrackit silkkaa parhautta! - meikäläinen on lätkytellyt näitä Nintendo-klassikoja enemmän, joten niiden äänimaailma ja musiikit ovat tutumpia ja rakkaampia.

III – Funky Talker (G Locrian bb7)

Tässä riffittelyssä käväistään vain ohimennen Locrian bb7 -moodissa, mutta näistä tämän kertaisista ideanpoikasista tää en ehkä ainoa, joka melkein sellaisenaan vois käydä johonkin biisiin väliosaksi – tai hieman jatkojalostettuna ehkä jopa säkeistöksi? Mitä klipin nimeen tulee, valitsin tuon nimisen klavinettisoundin Logicin kirjastosta; kovin ehtaa hienkatkuista funk-jytistelyä tästä ei saa sitten kirveelläkään. Yleensäkin nimeän näitä Logic-projekteja mahdollisimman kuvaavasti: mielellään ujutan moodin, ehkä tahtilajinkin, ja sit vähän jotain viitteitä soundimaailmasta – yleensä just käyttämäni soundien nimiä. Nimittäin sitten, kun kovolla alkaa olla riffejä, ideanpoikasia ja puolivalmiita biisejä toista- tai kolmatta sataa tiedostoa, se jeesaa kummasti, kun nimeää ne tiedostot jollakin sisältöä luonnehtivalla nimellä. Pelkkä “Gtr Riff in C Lydian Dominant” ei oikein enää riitä – niitä kitarariffejä just tässä nimenomaisessa moodissa saattaa olla jo jokunen ennestäänkin, eikä välttis ees tahtilajin lisääminenkään enää jeesaa kummoisesti. Frank Zappa -henkisesti näitä lyhyitä riffejä ja melodianpätkiä vois tietty yhdistellä melko mielivaltaisesti ja katsoa, millaisia fuusio-origameja syntyis...ja kuka ne sit osais soittaa, on taas ihan toinen juttu tyystin. Tää kudelma sopis hyvin sellaisen avaruusprogeoopperan introksi, ehkä, onhan tää sopivan epämääräinen – ei oikein iloinen, muttei kovin synkkäkään. Tästä vois lähteä melkein mihin suuntaan tahansa.

IV – Synkkä piano & vibrafoni -teema (D Locrian bb7)

Tähän sointuhimmeliin syntyi sit sitä ehtaa, diabolistisen synkkää lokrisen moodin fjongaa. Tsekkasin ton sointukierron ja se näyttäis menevän näin:

                    Dm6(no5th) – Abm/B – Bb – Abmmaj9

                    G – Absus2 – B – Bbmaj7 – A6 – A13 – Bb6

Tosin osa noista soinnuista on silleen vajaita, ett esimerkiksi toi ensimmäisellä rivillä oleva Bb-duurikolmisointu ei sisällä kvinttiä – eli se on oikeastaan vain terssi-intervalli, mut tossa äänikudelmassa, kun sitä ennen soi se soinnun puuttuva vitonen (F), niin ton voinee ihan hyvällä omallatunnolla tulkita Bb-duurikolmisoinnuksi tossa. Bassline jauhaa sit kuviota, joka on oikeastaan murrettu dimisointu, joka lopuksi koukkaa b2-sävelen kautta uudelle kierrokselle. Tästä bassokuviosta tuli oikeastaan aika hyvä. Vastoin yleistä käytäntöä, toi sointukierto ei mene tasaisella 2 tai 4 tahdin luupilla, vaan on 5 tahdin mittainen – taisin soinnuttaa sen Python-appini suoltaman 5 tahdin melodian ihan tylysti sellaisenaan. Näin jälkikäteen on tietty mahdotonta enää sanoa, mitkä sointusävelet siinä alkuperäisessä melodiassa mahtoi olla. Jotain melodista kehittelyä tää tietty vielä kaipaa...

V – 10/8 Jatsirykäisy (C Locrian bb7)

Sit viel vähän fuusioviboja, mut synkemmin. Valitsin ihan läpällä tollasen jokseenkin vammaiselta kuulostavan liidisoundin – tosta soundista tulee mieleen hieman Legend of Zelda -peleistä sen (mun mielestä) parhaimman, Twilight Princessin, soundtrack-musat siellä pilvilinnamaailmassa (City in the Sky, vai mikä lie olikaan), minkä ovat kansoittaneet ne Ooccoo-linnut, jotka näyttävät ihan pakastebroilereilta. Logicin soundikirjastosta löytyy toi staccatomainen synasoundi nimeltä Fiji Afterglow, joka resonoi just ton Zelda-maailman taustamusiikin viboilla. Eihän tolla oikeesti ihan hirveesti käyttöä missään “järkimusassa” varmaan ole, mut just pelimusiikkiin tai tällaiseen aivovammailluun ihan omiaan. Soinnutus taas tässäkin hälventää aika paljon tota lokrista soundia, mut toi “melodia” menee kuitenkin koko ajan moodissa. Tahtilajiksi siunaantui tollainen vienosti klenkkaava 10/8, joka tietty sopii lähinnä progeiluun tai jazziin. Vois kai tällainen semisti retardilta kuulostava teeman kehittely mennä läpi vaikkapa Hakenin levyillä – asenteestahan se vain on kiinni! Kun vain päättää, ett näin se homma etenee, niin eteneehän se!

Näiden sekoilujen myötä sain handlattua harmonisen duurin eri moodit läpi, joten seuraavassa postauksessani otan käsittelyyn sit melodisen mollin vinhat moodit, aloittaen siitä ensimmäisestä, tavanomaisesta mollimoodista, johon ei voi olla törmäämättä – ainakaan, jos treenailee aikansa kuluksi vaikka noita Toivelaulukirjojen vanhoja schlaagereita. Duuripelleilyt siis tältä erää näihin kuviin ja tunnelmiin. Adios.