Lyydinen #2 - tai itämaisemmin Maqam Mustar

Harmonisen mollin 6. moodi on sekin aika itämaissävytteinen soundiltaan – ja siitä onkin yhtä helppo lipsahtaa sitä edeltävän fryygisen dominantin puolelle kuin tuosta vitosmoodistakin tähän lyydis-itämaiseen. Arabialaisessa musiikkikulttuurissa ilmeisesti fryyginen dominantti tunnetaan nimellä Hijazkar ja tämä olisi sitten Maqam Mustar, mut en mene vannomaan. Joillakin musafoorumeilla olen nähnyt näiden nimitysten menevän aika iloisesti ristiinkin. Olen törmännyt myös sellaiseenkin nimitykseen kuin harmoninen aiolinen. Tiedä sitten, kuinka virallinen nimitys se on. Itse en oiken aisti tässä aiolista klangia juuri ollenkaan: 6. säveltä ei ole alennettu, ja tuo molliterssiltä kuulostava sävel on oikeasti #2, seuraava sävel siitä eteenpäin moodissa onkin sitten duuriterssi, joten... Helpoimmin tän sävyn saa loihdittua vaikkapa pianolla siten, että soittaa 2 soinnun vamppia:

                                                                                    C – B

Sit, jos vielä soittaa urkupisteessä koko ajan C-säveltä, pysyy moodin ominaisklangi vielä tiukemmin läjässä. Nimittäin nää kaksi sointua luovat helposti myös fryygisen dominantin soundia, jos tuo B-duurisointu alkaakin dominoimaan äänimaisemaa. Tuossa viime keväänä, kun oli mahdollisuus soitella 100-vuotiaalla pianolla päivät pääksytysten tuolla Riksussa, tuli aika usein veisteltyä näiden kahden soinnun kautta Simon & Carfunkel -klassikkoon “Scarborough Fair”. Se biisi menee, joo, ihan eri moodissa, mut tästä Lydian #2 -tunnelmasta siirtyi siihen tosi maukkaan kuuloisesti. Viime keväänä, kun tuli fiilisteltyä vaimon "studiolla" sillä 100-vuotiaalla Westerbergin pianolla, virittelin ensin jotain parin hassun soinnun vamppausta tässä moodissa - esimerkiksi Cmaj7 - B - ja koska toi "Scarborough Fair" alkoi (ainakin Toivelaulukirjan nuoteissa) B-mollista, tuosta vampista syntyy hauskan kuuloinen modulaatio tohon vanhaan klassikkoon! Pave Maijasen suomenkielinen versio tuosta on muuten sata kertaa parempi kuin yksikään noista kuuluisimmista versioista tästä stygestä! 

Ainoa biisiesimerkki, mitä netistä löysin, on George Harrisonin sävellys “Blue Jay Way”, joten en vissiin ollut koskaan edes kuullut ennen kuin aloin penkoa oikein tosissaan tässä moodissa meneviä näytebiisejä internetistä. Tuolla eräällä foorumilla tätä biisiä analysoitiin oikein urakalla, ja paljastui sitten, että tässä stygessä tää Lydian #2 -sävy syntyy yksinkertaisesti kahden soinnun arpeggiokuviosta: C dim7 – C. Noh, tosta uupuu kyl se johtosävel, mut on tossa kuviossa sit kuitenkin nosto #2-sävelestä duuriterssiin samoin kuin nosto #4-sävelestä (lyydinen soundi) puhtaaseen vitoseen. Pikaisen kuuntelun perusteella biisi on tän liverpoolilaisnelikon "lysergiseltä" kaudelta - olis sopinut vaik "Sgt. Pepper's Lonely Hearts Club Band"-lätylle sekavan luonteensa perusteella, mut oli vasta sen jälkeen ilmestyneellä "Magical Mystery Tour"-rieskalla, joka on näköjään yhtä far out. Se on jäänyt omalta osaltani The Beatles -tuotannosta vähän vähemmälle kuuntelulle. Oon mä sen varmaan kerran kuunnellut läpi joskus nuorna jullina, kun iski paha retroilukausi päälle, mut mieleen on jäänyt lähinnä se lätyn nimibiisi. Jokunen The Beatles -rieska on tullut hankittua omaankin levyhyllyyn, mut tota lättyä ei. 

Noh, nää meikäläisen Python-riffittelyt tässä moodissa eivät oo ihan noin hapokkaita:

I – Acoustic Mystic in 9/4 (Eb Lydian #2)

Tää melodia putkahti tällaisenaan Python-koodistani ulos. Siinä oli vinkeän itämainen rytmityskin jo valmiina, joten lisäsin vain hieman sointumattoa taustalle ja ysijakoisen perkussiorytmin. Tästä tuli tietty myös välittömät Sami Yusuf -fläsärit, kun ton harmonisen duurin viimeisen moodin tiimoilta tuli taas yyteröityä pitkästä aikaa noita miekkosen live-tallenteita YouTubesta. Joo, kyl tällaiset orientaalis-psykedeeliset melodiat ja riffittelyt vain toimii, aina ja kaikkialla – ja kuten oon jo tainnut muutamaankin otteeseen aikaisemmin mainita, 9-jakoiset tahtilajit ovat melkoiset metkoja tapauksia; diggaan niistä nykyään todella paljon. Vaikka sitä tällaisena ikääntyvänä progenörttinä on tullut veivailtua iät ja ajat kaikenlaisia progetahtilajeja seiskaan ja vitoseen, niin ysiin harvemmin. Eli siinäkin mielessä tää mun Python-projektini on kyl ajanut asiansa: sen lisäksi, että oon päässyt rimpuilemaan irti omista modaalisista maneereistani, on tullut biisien tekemiseen lisää rytmistä mielikuvitusta uusien groove-purilaisten kautta. Itse asiassa todella vähän tulee enää kehiteltyä mitään riffi-ideoita tai melodioita siinä perinteisessä murtomaahiihto-tahtilajissa eli nelosessa – ja silloinkin, kun tulee, ne ideat ovat sitten jollain toisella tavalla äkkivääriä tai epäortodoksisia - eli meinaa sitä, että joko synkistellään niin maan perkeleesti tai sit matkataan jossain tosiolevaisuuden tuolla puolella fuusiosävelten ihmeellisessä rinnakkaistodellisuudessa! Tästäkin tuli oikeastaan ihan hiton hyvä kudelma.

II – Lyhyt kolmijakoinen modulaatiosukka

Kuten tuon edelliskerran 11-jakoisen dominanttifryygisen kyhäelmän kanssa tuli huomattua, Lydian #2 -moodista lipsahtaa todella helposti puolisävelaskeleen alempana olevan fryygisen dominantin puolelle – joten siis käytin tätä ilmiötä surutta hyväkseni ja väsäsin tästä klipistä tietoisesti riffittelyn, joka vaihtaa moodia lennosta.Tässä instrumentaatio lipsahti tietty jonnekin etnisiin sfääreihin, mut rock-triolla tää vois mennä ihan Kingston Wall -biisin väliosasta.

III – Hijaz Kar Maqam Jazz in F#

Etnistä kilkuttelua tästäkin riffistä meinasi tulla, siksi lätkin vähän jazz-sointuja pianolla rikkomaan kaavaa. Toi sointukierto on:

            F#maj7(add11) – C6 – Ebm(add9) – Amaj9

Eli soinnuissa ei ole enää pahemmin tätä Lydian #2 -klangia jäljellä, mut taustalla junnaava synariffi menee moodissa, joten we're good! Tiedä sitten, mitä tästäkin riffittelystä oikein alkais kehittelemään. Etnojazzia? Orientaalis-psykedeelistä hippiprogea? Kokeellista avant-gardea? Tossa riffissä on kyl aika vahva kansanmusiikkimainen poljento... Eli sellainen Värttinä-goes-Lähi-Itä ei ois tästä ihan hirveen kaukana. Loppuun liruttelin jotain pseudojatsia.

IV – 9/4 riffi (C# Lydian #2)

Tämäkin lyhyt kuvio menee 9-jakoisesti. Se näköjään toimii tän moodin kanssa erityisen hyvin! Tää on vielä aika alkutekijöissään. Tää melodinen hidas kuvio pullahti Python-koodistani ulos, ja lisäsin siihen vähän maustetta, mut eihän tää nyt oo vielä oikein mitään. Sellaiseksi lyhyeksi pelimusiikkiteemaksi tietty vois käydä melkeinpä tällaisenaankin. Pitäis melkein ihan silkasta uteliaisuudesta pelailla ton Legend of Zelda -pelisarjan Ocarina of Time sinne hiekkadyynien maailmaan asti, koska mulla on hämäriä muistikuvia, että just sen levelin taustamusat olivat aika mageen kuuloisia. Todennäköisesti jossain tällaisessa itämaisessa moodissa soljuvia lyhyitä melodisia kehitelmiä. (Noh, pitihän se yrittää tarkastaa, ja itse asiassa se Gerudo Valleyn tunnarimusa ei ollut se mitä hain, vaan Henkien Temppelin taustamusat!)

V – FM Renderings in Bb Lydian #2

Rupinen Rhodes-pianokudelma tässä moodissa alkoi yhtäkkiä kuulostamaan aika ilkeältä ja synkältä. Noh, ehkä tonne sointujen sekaan pääsi sit hieman lokrista klangiakin, enpä tullut tarkistaneeksi. Se melodinen aihio, jonka ympärille noi soinnut askartelin meni kuitenkin tiukasti Lydian #2 -moodissa. Tietty, kun korostaa tota #2-säveltä (molliterssi, tai vielä oikeammin ylinouseva sekunti) ja sit lyydisen luonteen tälle moodille antavaa #4-säveltä (eli kuulostaa samalta kuin b5, jos tota vitosta välttelee) niin syntyy aika nopsaan hieman dimille kalskahtava sointiväri. Tän moodin I asteelle saa itse asiassa askarreltua dimisoinnunkin: 1 - #2 - #4 – 6. Eli tää moodi lienee etäistä sukua Lydian Diminished (tai Lydian b3) moodille. Mitä kauemmas duuriasteikon moodeista lähtee seikkailemaan, alkavat sävyerot olla aika hienovaraisia – unohdapa korostaa jotain moodille sen ominaisklangia luovaa säveltä ja – kappas vain! - oletkin oikeastaan jo toisen moodin puolella! Tossa myöhemmin otan syyniin noita synteettisempiäkin moodeja, ja ne vasta eksoottiselta soundaavat! Sit, kun vielä oppis edes auttavasti tunnistamaan niiden klangia korvakuulolta...

Tällaisia itämaille tuoksahtavia jazz-synkistelyjä syntyi Lydian #2 -moodin avulla. Ens kerralla vuorossa sitten harmonisen mollin viimeinen moodi – ultralokrinen, joka sekin on synkällä tavalla viehättävä tapaus. Adios.