Maukasta synkistelyä: Lokrinen bb3bb7

Kaksoisharmonisen duurin 7. moodi on oudolta näyttävä lokrinen bb3bb7. Verrattuna vaikkapa harmonisen duurin viimeiseen moodiin (lokrinen bb7) tässä on myös 3. sävel tupla-alennettu. Näin tähän moodiin syntyy kromaattinen rimpsu, ja C:ssä moodi näyttäisi tältä:

                                                            C – Db – D – F – Gb – Ab – A

Äkkiseltään sitä voisi kuvitella, ettei tällaisen kromaattisen kummajaisen kanssa mitään järkevää voi saada aikaiseksi, mut jos tän moodin harmonisoi terssipinoina, siitä saa muodostettua aika käyttökelpoisen nipun kolmisointuja:

                                                Csus2(b5) –Db – D – Fm – Gbm – Ab(b5) - A+

Nelisoinnut ovat nekin vielä aika basic-osastoa:

                                    C6/9(b5) – Dbmaj7 – Dmaj7 – Fm6 – Gbmmaj7 – Ab7(b5) – Amaj7#5

Näitä sointuja kun vähän pyörittelee erilaisien klasariteoriasta napattujen sointukadenssien läpi, niin eiväthän nää kuulosta ollenkaan niin friikeiltä kuin vaikkapa nuo jotkut fuusiojazz-moodit. Koklasin ihan piruuttani tunkea tän moodin sen aika perinteisen I – II – IV – V – I -kadenssin lävitse, ja tällainen sointukierto siitä syntyi:

                                                    C6/9(b5) – Dbmaj7 – Fm6 – Gbmmaj7 – C6/9(b5)

Kyllähän tuosta jonkunlaisen sonaatin saisi värkättyä, vai häh? Jos osais, siis. Noh, nää meikäläisen “pythonoimat” judanssit ovat ehkä vähän toisenlaista soundia. Kas tässä:

I – Jazz Noir in F# Locrian bb3bb7

Tästä Python-kikkareesta syntyi taas vaihteeksi jazzia 11-jakoisesti. Sointukierto tässä himmelissä on rakenneltu pääasiassa kvarttipinosoinnuista, ja ne ovat about:

            G7sus4/D – F7sus4/Eb – C7sus4/D

            Csus2/Eb – G7sus4/C – F7sus4/G

Voishan noi yrittää tulkata pohjasävelen mukaisiksi reaalisoinnuiksikin:

            Dm7/11 – Ebsus2 – Dm7(b13)

            Ebmaj6/7 – Csus4 – Gm7(b13)

Eli aika avointa sointukudelmaa. Oikeastaan vain noi kummankin sointurivin viimeiset soinnut vähän vihjailevat aiolisen moodin suuntaan. Se moodin syvin olemus tuleekin ilmi tuosta kaikesta muusta sälästä, mitä noiden sointujen taustalla tapahtuu basslinessa.

II – Miltä kuulostais hautajaismusiikki fuusiojazzina? (Grave Vibes in Bb)

Synkkää ja kolkkoa on. Tähän syntyi kuin puolivahingossa hieman fuusiojazzille tuoksahtava harmoniamaailma, mut sit kuitenkin tuossa sointukierrossa on ripaus sellaista klasarikadenssiakin. Katsotaanpas, mitä sointuja sitä tähän tuli oikein lätkyteltyä:

            Gb7(b9) – G7(b9) – Ab/C – Ab/E – Cmmaj7

            Cm/G – Gm(add9) – Bbmaj7 – Dm/G – Dm/B – C/E

Noita kahta sointua lukuunottamatta nää ei näytä yhtään hassummilta soinnuilta. Tollanen kromaattinen dominanttisointujen kuljetus haiskahtaa ihan Thelonius Monkille. Miltähän tää kahden soinnun sykerö näyttäis tolppa-analyysina:

            bVI9 – bbVII9

Noh, siinä tuli ainakin se bb7 esiin! Sen jälkeen sliirataankin sitten ulos moodista ja lujaa. Sen enempää toi Ab-duurisoinnun terssikäännös kuin sitä seuraava kummajainen Ab/E, saati sitten Cmmaj7-sointu, eivät kuulu moodiin. Mut ne kuulostivat sen verran hyvin sopivan ton alun kromaattisen tiputtelun jatkoksi, etten anna sen haitata. Jos ihan tarkkoja ollaan, niin eihän toi G7 dominanttiseiskan laajennus b9 sekään oikein kuulu tähän moodiin. Ab-sävel olis b7, kun moodissa piti olla bb7 eli G.

III – Piano Delays in G Locrian bb3bb7

Yllättäen tässäkin dilsapianottelussa on hivenen synkähkö yleisfiilis. Mut sehän on just jees, eiks? Tää vois sopia jonkin biisin introksi aika hyvin. Tässä nyt ei harmonisesti tapahdu mitään kovin ihmeellistä, niin tätä ei maksa vaivaa alkaa analysoimaan sen tarkemmin.

IV – Requiem in Bb Locrian bb3bb7

Tästä kyhäytyi ehkä onnistuin sävelsumppu tässä moodissa; tunnelma on tietysti synkkää kuin maanantaiaamu tammikuisessa Suomessa. Kerroksia tähän tuli niin paljon, ett tää vaatis melkein jo jonkinlaista kunnollista miksausta, ett ei äänikuva puuroudu, mut kuten sanottu: tässä 1990-luvun alun rakennustaiteen betoni-ihmeessä on ihan turha kuvitella miksaavansa yhtään mitään. Olohuoneen akustoiminen kustantaisi tällaiselle työttömälle insinöörinplantulle turhan paljon – puhumattakaan siitä, että vaimoväki ei oo ennenkään suhtautunut mitenkään erityisesti lämpimästi ajatukseen, että asunnon seinille iskettäis diffuusoreja, akustiikkalevyjä ja ties mitä, ja nurkkiin sit vielä bassoansoja. Joo, ei! En tiedä oikee, mitä tällä kehittelyllä lähdin haeskelemaan – jotain Arvo Pärtin tyyliä kenties, ja siihen viel sekoitettuna Pekka Pohjolan synkän kasarisyntikkaprogelevyn “Jokamies”-viboja? Huomasin jälkeenpäin hauskana detskuna tässä kuoro-syntikka-ambientissa, ett yhdessä kohtaa äänenkuljetukset tapailevat melkeinpä Keskiyön Cowboy-elokuvan tunnaria. Vain muutaman nuotin verran – niin lyhyen pätkää, ett tuskinpa nyt plagiointisyytettä tarvii odotella Ameriikasta John Barryn perikunnalta – mut kuitenkin sen verran tota ikonista melodiaa mukaillen, ett fläsärit ovat taattu! Tän purkaminen lienee helpointa tehdä kerros kerrokselta:

1. Sello / bassokuvio

Kudelman pohjalla sello/basso jauhaa yksinkertaista laskevaa kuviota: Bb – F – Eb – Db.

Eli: I - V - IV - bIII tyyliin.

2. Kaksiääninen jousimatto

Nää ei siis oo varsinaisesti sointuja, vaan "dyadeja", joten näppärintä ne olis tulkita ton sellon soittaman "basslinen" mukaisesti:

            Cm7/Bb - Fm7 - Ebsus4(b9) - Dbmmaj7 - Dbmmaj7(b5)

            C5/Bb - Fm - Eb(add b9) - Eb(add9) - Db6 - Db+    

Aika hevii kamaa? Tolppa-apinointi tästä olis about:

            bbiii7 - v7 - IVsus4(b9) - biii7 - biii7(b5)

            bbiii7 - v  - IV(add b9) - IV(add9) - bIII6 - bIII+

Noh, eihän tuokaan kudelma kauaa moodin sisällä pysynyt: Db ei kuuluis tähän moodiin. Mut, koska tuosta tuli muuten niin toimiva kudelma, en anna sen haitata, ett sointukierrossa putkahtaa esiin sekä toi moodiin olennaisesti väriä tuova bbiii7 (Cm7-soinnun septimikäännös tässä) että alentamaton iii-asteen sointurypäs Dbmmaj7 ja Dbmmaj7(b5). "Toisella kiekalla" tuosta vaihtuu viel terssi mollista duuriin. Noh, tylsäähän se olis pysytellä vain tiukasti moodin sisällä...

3. Kuoro-osuus: sopraano

Kuorosoundin sopraano-osasto toistaa kolmiäänisesti aika simppeliä kuviota:

            Am(b5) – Bbsus2/sus4 – Bbsus4 – Csus4

            F/A – Abmaj7(non5th) – Bbsus4 – Bbm

Mitenkäs noi sit osuu moodin sisälle?

            vii - Isus2/sus4 - Isus4 - bbIIIsus4

            V - bVII7 - Isus4 - i

Noh, ei yhtään sen paremmin. VII tai bVII sointuastetta tässä moodissa ei oikeastaan ole, kun seiskan tilalla on bb7, joka olis G. Eikä toi V asteen duurikolmisointukaan nyt tarkkaan ottaen pysy moodin sisällä, kun moodin V asteen sointu olis oikeammin muotoa Fsus2. Mut nyt, kun tota sointukudelmaa tsiigaa, tossahan muodostuu ihan hauska kromaattinen äänenkuljetus kun F/A-soinnussa toi A tipahtaa ensin puolisävelaskeleen verran alaspäin Abmaj7-sointuun sen pohjasäveleksi. Korvakuulollahan mä näitä sointuja näihin Python-melodioihin yleensä aina sommittelen, ja jos se kuulostaa hyvältä, se on hyvä - oli se sit moodin sisällä tai ei.

Ei tää siis mitään rakettitiedettä ollutkaan, mut kerrosteltuna tää rupes toimimaan yllättävän makeesti. Enhän mä nyt oikeesti ees osaa sovittaa näin moniäänisiä juttuja mitenkään “oikein”, mut jos tää mun puurokorvissa kuulostaa toimivalta, niin silloin se on sitä. Äänikuvahan tässä menee jo vähän tukkoon, kun liikaa tavaraa tuutataan milloin minnekin rekisteriin. Eli tätä vois joko yrittää siivota tai sit tää pitäis miksata jossain paremman kuuloiseksi – siis olettaen, että tätä haluais vaikkapa käyntikorttina jossain käyttää. Sit jos tän haluais joskus vedettäväksi oikealla kuorolla, tää pitäis varmaan sovituttaa jollain asiansa osaavalla tyypillä – kyl tästä aika mageen tuomiopäivän kuorokantaatin vois saada aikaiseksi. Tässä on muikean synkkä fiilis! Rupesin diggaamaan tästä moodista ihan hullusti. Lokrinen on siis uus musta! Joo, nimenomaan musta.

Nyt oon ehtinyt riupeloida kaikenlaista MIDI-jazzia jo aika monessa eri moodissa, mut vielä olis jäljellä melkein yhtä monta. Näistä “perusasteikoista” oon nyt rimpuillut läpi viis: duuriasteikon, harmonisen duurin, melodisen mollin, harmonisen mollin ja nyt tän kaksoisharmonisen duurin. Vaik näidenkin asteikkojen eri moodeissa on tullut jo vastaan aika vinkeän kuuloisia kummajaisia, ne on viel aika kepeetä kamaa verrattuna siihen, mitä on luvassa, kun alan seuraavissa postauksissani yyteröimään napolaista mollia ja sen eri moodia. Sen jälkeen luvassa sit viel napolilaisen duurin moodit, unkarilaisen ja romanialaisen duurin moodit – ja senkin jälkeen kaikkea outoa ja synteettistä. Mut näihin synkistelyihin lopettelen tältä erää tähän. Adios!