Mollijorinaa, mut jatsisti...
Melodinen molli on hieman erikoislaatuinen asteikko; siihen harvemmin törmää ihan sellaisenaan – ei tuu mieleen kovinkaan montaa biisiä, ei edes noita kusenpolttamia vanhoja iskelmiä, joissa se esiintyis vain tässä “nousevassa” muodossaan. Melkeinpä aina melodiseen molliin kirjoitettu melodia koukkaa luonnollisen mollin puolelle jossain kohtaa – yleensä sit kun melodian suunta vaihtuu laskevaksi. Miks sit yleensä ees käyttää koko asteikkoa, jos sen kanssa pitää kikkailla tällä tavalla? Noh, se kai liittyy jotenkin tohon asteikon 7. säveleen eli niin sanottuun “johtosäveleen”. Länsimainen korva on jotenkin totutettu siihen, että melodia hyppää siitä yleensä ylöspäin perussäveleen. Se on kai joku äänenkuljetustraditio, että sit, kun melodia lähtee lasettelemaan taaksepäin, se koukkaa luonnollisen mollin b7- ja b6-sävelten kautta. Siitä tulee tän “jazz-mollin” snadisti iskelmämusiikille haiskahtava klangi, jos sitä soveltaa tällä tavalla. Noh, jos ihan tarkkoja ollaan, iskelmäbiisit harvemmin ovat luonteeltaan modaalisia, vaan ne sointukierrot menee melkeinpä poikkeuksetta II-V-kiertoina milloin sit tulisemmin maustein ja milloin ei.
Arvatenkin suurin piirtein joka toinen vanha jazz-standardi menee melodisessa mollissa. Nää tossa alapuolella nyt vissiin ainakin, vaik toi vimonen riippuu kai aika paljon versiosta ja esittäjästä, itse diggaan ehkä eniten John Coltranen tulkinnasta "My Favorite Things"-lätyllä. Toisaalta tosta biisistä löytyy sit jazzin ulkopuoleltakin hiton hyviä vetoja: Janis Joplin, Klone, ja vaik ketä... Biisi on oopperasta "Porgy and Bess", jonka ralleja myös Miles Davis on versioinut Gil Evansin johdolla saman nimisellä lätyllään - nyt on noi omat levylaarit viel sekaisin muuton jäljiltä, joten en tiiä missä meikän painos tuosta levystä mahtaa lymyillä, niin en pääse tarkastamaan oliks "Summertime"-biisistäkin joku versio tolla. Luultavasti oli, en nyt ihan satavarmasti muista.
Ella Fitzgerald: Lullaby of Birdland
Tony Bennett: The Shadow of Your Smile
Jostain luin, ett ton ekan säveltänyt George Shearing olis kirjoittanut biisin 10 minuutissa. Aika kova! Vaikka biisin sointukierto onkin pöllitty aika pitkälti toisesta jazz-standardista "Love Me or Leave Me". Toi on aika klassinen II-V-kiertoinen styge. Oon kuullut tostakin monta hyvää tulkintaa, mut noi Fitzgeraldin versiot on sieltä parhaasta päästä. Toi minkä tähän hätään löysin, oli joku vähän vanhempi vetäisy, uudempiakin löytyis. Jotkut live-versiot on ehkä vähän turhan hätäisiä tempoltaan, mut noi ns. studioversiot, mitä oon kuullut ainakin pari erilaista, ovat "jautaa".
Sit tietty yks klassikkojen klassikko melodisessa mollissa on "Autumn Leaves". Se meikälle definitiivisin tulkinta löytyy Cannonball Adderleyn "Somethin' Else"-lätyltä vuodelta 1958. Toi on siitä harvinainen rieska, että se on yks niitä harvoja levyjä, joilla Miles Davis feattaa "vain" sessiojantterina. Sit, kun oikein tarkalla korvalla kuuntelee, biisin alussa tapailtu läskibassokuvio on aika tutun kuuloinen; siinä on aika paljon samaa kuin bassokuviossa Massive Attackin biisissä "Black Milk", tolta ysärin lopun pajariatmosfääreilyn ylittämättömältä mestariteokselta "Mezzanine".
Siitä tulikin mieleeni, ett hieman aikaisempi triphop-klassikko, Portisheadin "Dummy" tai sen jälkeen ilmestynyt nimetön rieska, kumpainenkin saattais sisältää yhden jos toisenkin biisin melodisessa mollissa, jos niitä biisejä alkais perkaamaan ajatuksella. Joskus noita kakkoslevyn tsibaleita tuli plokattua Rhodes-pianon kanssa, mut siitä on jo niin kauan aikaa, ett hyvä jos muistaa soinnun sieltä, toisen täältä. Pitäis kai plokata ne biisit uudelleen. Onhan ne nyt sen verran kovia! Kai tossa alentamattomassa kutosessa on sit jotain, koska niin melodinen molli kuin doorinenkin moodi kuulostaa astetta surumielisemmältä kuin aiolinen/luonnollinen molli. Mollikutossointuhan on jo melkein klisee iskelmäbiisin lopetussointuna - mut kyllähän se vain toimii.
Viime keväänä tuli treenailtua vanhoja schlaagereita noista Toivelaulukirjoista pianon kanssa ja ne melodiat aika usein koukkii just tällä melodinen molli -> luonnollinen molli -kuviolla. Vanhoissa italo-iskelmissä on muutens hemmetin mageita äänenkuljetuksia ja sointukudelmia. Jopa tällainen vannoutunut hevari ja progeurpo joutui sen myöntämään, kun noita biisejä tapaili menemään - ja meikä on kuitenkin aina ollut vähän iskelmiä vastaan jo ihan periaatteesta. Silloin, kun tuli bilecover-bändissä veisteltyä muutaman vuoden ajan, joutui ne muutamat häävalssit ja sen sellaiset kusenpolttamat vanhat itkuvirret hammasta purren treenaamaan. Okei, vaik iso osa tosta "Finnhits"-kamasta ja tanssilavojen peruskaurasta on ihan hirveetä skeidaa, löytyy iskelmälaaristakin ihan hiton hyvää kamaa, kun vähän etsii. Yleensä: mitä vanhempi biisi, sitä parempi. Tän vuosituhannen uudet iskelmäbiisit on ihan ripulia. (Noh, ihan oma lukunsa on tietty sit noi 70-luvun progemmat "Finnhits"-rallit... noita vanhoja levylaareja kun penkoo, sielt löytyy yllättävän tuuheeta viiksiprogea sellaisiltakin artisteilta, jotka eivät varsinaisesti oo koskaan Suomi-progen kaanoniin kuuluneet. Essariks vaik Fredi tai Tapani Kansa ovat kumpainenkin julkaisseet aika "erikoisia" biisejä, vaik ne tunnetuimmat ovatkin aika mainstreamia... eli vaik aikalaisten kertoman mukaan "Kekkoslovakiassa" oli aika tunkkainen meininki monen muun asian suhteen niin musabisneksessä sentään oli rouhevampi meininki kuin tänä päivänä!)
Tää on vielä sellainen "perusmoodi", jonka soinnuttaa suht kivoin soinnuin, esim. C:ssä:
Cmmaj7 - Dm7 - Ebmaj7#5 - F7#11 - G7(b13) - Adim - B7alt.
Jos sitä haluais tehdä modaalisen biisin, joka pysyttelis tiukasti tässä “nousevan” melodisen mollin soundimaailmassa, niin siitä vois tulla ehkä hieman tylsän kuuloinen? Makuasioista voi tietysti kiistellä. Yleensä biisit sekoittelevat moodeja aika iloisesti – jopa noi kusisimmat radiosoittohitit, joissa maksimissaankin on ehkä kolme sointua.
Tää meikäläisen Python-moulinex ei tietenkään piittaa tällaisista nousevan tai laskevan melodisen mollin säännöistä, vaan tykittelee pelkästään ton nousevan moodin sävelistä koostuvia melodianpätkiä. Olen itse sit omin pikkukätösin sorvaillut näistä MIDI-kilkkeistä Logicissa hieman rouheamman kuuloisia teemoja. Moodin vaihtoehtoinen nimitys jazz-molli ei ole ihan tuulesta temmattu: tän moodin kanssa kun leikkii, nää kudelmat alkavat helposti kuulostaa enemmän ja vähemmän sellaiselta vanhan liiton yökerhojazzilta – eikä siin midistä! Itse diggaan esimerkiksi Bohren & Der Glub of Gore -yhtyeen savuisista postrock-jatsailuista tosi paljon. Näistä seuraavista ääninäytteistä toi eka vois itse asiassa soveltua jonkin sen tyyppisen biisin sorvailuun, helpostikin.
I – Film Noir Jazzia (C Melodinen Molli)
Tää löytyi tuolta kovon kätköistä aika syvältä. Olin jo unohtanut, ett tällaisenkin teemanpätkän oon jossain vaiheessa täl Pythonizerillani vääntänyt. Toi melodia uppoaa noihin jazz-sointuihin jopa niin hyvin, ett epäilen sorvanneeni sitä alkuperäistä Python-melodiaa aika rankallakin kädellä – tai sit, jos softastani pullahti tällainen kikkare ulos valmiina, täytyis varmaan laittaa Lottoa vetämään! On meinaan aika hiton toimiva kuvio! Tää menee takuulla jatkokäsittelyyn sit, kun sen aika on. Sointukierto tässä on:
Cm(add9) - D5 - Eb(b5) ilman terssiä - G5 - F
Tossa D-soinnun kohdalla tosin melodia koukkaa ulos moodista hetkeksi, kun vibrafoni kopauttaakin Gb-säveltä (vähennetty femma) - se muuntaa soinnun D-duurikolmisoinnuksi, mitä nyt melodia koukkaa D:n kannalta vähän eksoottisesti b2-sävelenkin kautta kohti seuraavaa sointua, joka ei oikeastaan edes ole sointu, kun sävelryppäässä ei ole terssiä eikä edes sus4- tai sus2-pidätystä. Sit, kun vielä tarkemmalla skuupilla yyteröin noita vibrafoni-säveliä... eihän tässä melodiassa ole johtosäveltä?! Tämähän on doorinen moodi: C - D - Eb - F - G - A - Bb - ja sit toi Gb on vain ylimääräinen korusävel tai jotain. Tässäpä taisi käydä niin, että alkuperäinen Python-melodia pääsi vaivihkaa vaihtumaan melodisesta mollista dooriseksi. Eipä silti... kyl tästä vielä voisi koukata "takaisin" melodisen mollin puolelle korottamalla ton Bb:n puolikkaalla ylöspäin tossa melodiassa. Justiinsa näin näiden ikivanhojen projektien kanssa aina käy: alkuperäinen ajatus muokkautuu matkan varrella välillä radikaalistikin - jos vain ton MIDI-tiedoston nimeä katsoo, menee metsään ja pahemman kerran.
II – Ambient Metropolis (C Melodinen Molli)
Tämän(kin) nimesin ton Logicin synasoundin mukaan. Tähän sain kehiteltyä ihan maukkaan sointukudelman, mut tota dilsan läpi jauhettua synanakuttelua vois vielä vähän hinkata paremmaks. Saattaapi olla, ett se on ihan raakaa Python-dataa, jolle en oo vielä tehnyt mitään taikoja muuten kuin noi ambient-matot taustalle. Äkkiseltään kuulostais siltä, ett toi tausta on jonkin sortin II-V-kierto, mut tässä moodissa saa kai yrittää ihan tosissaan, ettei noi soinnut lipsahtais kuin vahingossa sellaisen puolelle – onhan tää kyl sellaista kaikkien perusjöötien alkulimaa niin iskelmässä kuin vanhoissa jazz-standardeissakin, just nimenomaan tää moodi. Soinnut ovat:
Cm7 - Ebmaj7#11 - Dm6 - Cm/G
Cm7/11 - Ebmaj7#11 - Dm6 - G7sus(b6)
ja lopuksi viel:
Cm7/11 - B#9#5
No, tässä sentään kyhäelmän lopuksi tipahdetaan johtosävelelle muodostettuun sointuun. Mut joo, aika perinteistä II-V-kierrättelyä tää kuvio näyttäisi olevan:
Im7 - bIIImaj7#11 - IIm6 - Vsus(b6)
Im7/11 - bIIImaj7#11 - IIm6 - V7sus(b6)
ja lopuke:
Im7/11 - VII#9#5
Toi melodia joutunee ehkä vielä käymään jonkinlaisen myllytyksen läpi, mut sointukierto on kyl hiton toimiva, mut niinhän noi "kakkosvitoset" pruukaa olemaan...
III – 6/4 Cimbalom (Db Melodinen Molli)
Kun tahtilajiksi valikoitui 6/4, ei mikään ihme, ett melodiaan syntyi tällainen hieman kansantanhumainen viba. Voisin melkein kuvitella, miten kansallispukuihin sonnustautuneet boomerit vetäis pienessä seitinohuessa keskioluthumalassa jalalla koreasti tän tahdissa! Tälle Python-melodialle ei paljoo tarvinnut tehdä mitään – lisätä vain toi bassline sen alle. Emmä tiedä, onko mulla tällaiselle tanhuteemalle mitään oikeaa käyttöä, mut tietty, jos tota melodiaa alkais modata aina vain synkempään ja levottomampaan moodiin jokaisella uudella rundilla, niin sit tästä vois kehkeytyä jotain astetta rouheampaa? Tässä sointukuvio junnaa ensin Dbsus4- ja Ab-sointujen välillä, sitten E5- ja Bmaj7-sointujen välillä.
EDIT: Ihan piruuttani viel tätä päivitystä raapustellessani sain idean varioida tota Cimbalom-melodiaa - laitoin sen kudelman vain yksinkertaisesti alkamaan eri asteikkosäveleltä - ja hitto! Sehän toimi aika buenosti!
IV – Vibrafoni Adagio (Ab Melodinen Molli)
Tääkin melodia on aika “mid”, kuten mun jälkipubertantti tytär sanoisi. Soinnuttamalla sen sain loihdittua hieman purevampaa soundia, mut on tää ehkä viel tällaisenaan turhan hajutonta ja mautonta. Sopis ehkä parhaiten jonotusmusaksi jonnekin Kelan puhelinpalveluun. Tai noh, onhan tässä aikamoisia jazz-sointuja sit kuitenkin:
Abmmaj6/7 - Fm9 - Eb(add9add4) - Db6/9#11
Tai siis OLIS, jos noi vibrafonisommittelut tulkitsee reaalisoinnuiksi. Siksi merkkasin ne tollai hieman kerettiläiseksi. Sen enempää klasari- kuin pop/jazz-teoriakaan ei taida tunnustaa tuollaista maj6/7-sointua, mut merkkasin sen silti noin, koska siitä näkee heti, mitä ääniä soinnussa on. Toi Eb(add9add4) sit taas on sellainen sointumerkintä, jollaisiin törmää ainakin modernin gospelin parissa. Oon joskus YouTubesta yyteröinyt jotain gospel-pianotutoriaalia, ja ne sointumerkinnät oli just tota osastoa. Toi viimeinen sointu puolestaan on sit kans jotain erikoiskamaa, mut ainakin käy selväksi, mitä intervalleja sointuhajotuksesta oikein löytyy.
Ihan viittä nasevan kuuloista näytettä en löytänyt tuolta arkistojeni kätköistä. Ehkä tämä(kin) moodi on liian basic, sit kuitenkin. Mulla on tapana viskata liian pliisut Python-melodiat ronskisti mäkeen – en mä oo mitään mainosmusaa tässä tekemässä sentäs! Tarkoituksena olis kehitellä näistä Python-kokkareista jotain valmistakin jossain vaiheessa – siis jotain sellaista, mitä kehtais omille muusikkokavereillenikin esitellä. Noita eri asteikkoja toi mun Pythonizer pitää sisällään muistaakseni yhteensä 385, joten tuskinpa niitä kaikkia pystyn ees demottelemaan tässä blogissani ainakaan ääninäytteiden kera. Taitaa loppua Mikseri.netin profiilistani tila jo paljon sitä ennen. Jos nyt kuitenkin näitä diatonisia moodeja ehtis demottelemaan muutamin auditiivisin näytteinkin, niin se olis aika jees. Niitäkin moodeja on tosin aikamoinen liuta, joten ans kattoo ny. Sit vielä, jos näitä pidemmälle kehittelemiäni ideoita päivitän tonne profiiliin, niin sieltä joutuu sit ehkä jossain vaiheessa niitä kämäisempiä jo deletoimaankin... Voisin tietty tyytyä esittelemään joitain yksinkertaisempia ideoita pelkin nuottiesimerkein, mut Logicilla on kyl melko kusista yrittää sorvata kovinkaan lukukelpoisia partituureja; kai se olis mahdollista, mut vaatii ehkä himppasen liikaa säätämistä meikäläisen makuun. Kattotaan nyt, kuinka pitkälle näiden diatonisten moodien kanssa pääsen ennen kuin tallennustila loppuu kesken.
Näiden perusmoodien lisäksi olis luvassa kaikenlaista jännää sit kun sen aika koittaa. Perusmoodeiksi lasken duurin, harmonisenkin duurin, harmonisen mollin ja tän melodisen mollin eri moodit – niiden jälkeen alkaa tulla vastaan aika eksoottisia soundimaailmoja kaksoisharmonisen duuriasteikon, napolilaisten asteikkojen sekä sit muutamien “synteettisten” asteikkojen moodien parissa. Seuraavassa postauksessa otan syyniin kuitenkin melodisen molliasteikon 2. moodin, jolla on monta eri nimeä: Dorian b2, Phrygian #6 ja Assyrian. Siitä on tullut yks meikäläisen lempparimoodeista, ehkä just ton kevyesti fryygisen ominaisklanginsa vuoksi (b2-sävel soundaa aina vähän fryygiseltä). Mut siitä sit enempi seuraavassa länkytyksessäni. Adios.
EDIT: kuten kävin jo tuohon aikaisempaan lyydistä moodia ruotivaan postaukseenikin jo tarkemmin jorisemassa: Pekka Pohjolan "Visitation"-rieskan avausraita "Strange Awakening" progeilee erittäin maukkaasti melodisessa G-mollissa. Biisin plokkaaminen on vielä vähän kesken (ekat reilut 2 minsaa vasta tsekattuna), mut jo alussa vois näin päätellä, kun siinä doorinen moodi ja lyydinen dominantti iloisesti vuorottelevat...
Kommentit
Lähetä kommentti