Ukrainalainen doorinen (romanialainen molli)
Harmonisen mollin 4. moodi on doorinen korotetulla nelosella, eli tuttavallisemmin ukrainalainen doorinen. Näitä erilaisia etnisiä moodeja ja asteikkoja kun tässä on tullut pyöriteltyä viime kuukausina jos jonkinlaisia, oon pannut merkille mielekiintoisen seikan: kun musiikkikulttuuri alkaa lähestyä Balkanin niemimaata, niin mollimoodeihin ilmestyy toi korotettu nelkku melkeinpä kuin automaattisesti. Essariksi: unkarilainen mustalaismolli on sama asia kuin harmoninen molli korotetulla nelosella, unkarilainen mustalaisasteikko on taas aiolinen moodi korotetulla nelosella, ja sit tää ukrainalainen doorinen kulkee myös nimellä romanialainen molli. Oon huomannut myös, että modulaatiosukka doorisesta lyydiseen soundaa aika hyvältä – ja se lieneekin syynä sille, ett Balkanin niemimaalla on aikojen saatossa päätetty yhdistää nää kaks moodia esimerkiksi näin kuin tässä. Omat haasteensa toi #4 tuo soinnuttamiseen, mut melodisia kulkuja tässä moodissa syntyy kohtalaisen vaivattomasti. Ominaisklangi on toisaalta hieman tumma – saahan tässäkin moodissa askarreltua I asteelle vaik dimisoinnun (ainakin enharmonisesti, vaik tässä moodissa #4 ei olekaan ihan sama asia kuin b5). Toisaalta taas toi #4 tuo soundiin jotain “jännää”.
Hivenen ehkä ironista on, että Britney Spearsin biisi “I'm A Slave 4 You" menee osin tässä moodissa (kertsin melodia, lähinnä)...yleensähän ns. päivän popissa suositaan hieman tavanomaisempia moodeja. Toisaalta, onhan esimerkiksi Britneyn hittibiisi “Toxic" itämaisine viboineen oikeastaan aika täykky biisi! Biisin hienouden huomasi back in the day myös Yael Naim, jonka cover-veto tuosta biisistä on vielä astetta timanttisempi!
Sen verran, mitä oon ehtinyt tän moodin kanssa tässä viime kuukausina pelehtiä, sen avulla saa loihdittua sellaista Transylvania-vibaa suht iisisti. Niin iisisti, ett oli ihan pakko tsekata vähän, millaiseltas se Francis Ford Coppolan Dracula-leffan soundtrack mahtoikaan kuulostaa. Noh, ne muutamat klipit, mitä YouTubesta kävin fiilistelemässä, eivät varsinaisesti kuulosta tältä moodilta, vaan olivat sitä perus-Hollywood leffascore-vinguttelua. Vampyyripelejä ei ole hirveesti tullut tahkottua - oikeastaan vain Don't Nod -pelitalon vuonna 2018 julkaisemaa Vampyr-peliä pleikka nelosella. Sen pelin soundtrack on Olivier Derivieren käsialaa, ja se on aika klasarihenkistä: on goottihenkisen synkkää kuoroa, selloa, jousia, huilua... sellaista perussynkistelyä tällaisessa 1900-luvun alkuun sijoittuvassa pelissä: päähenkilö on lääkäri, joka huomaa yhtäkkiä olevansa verenhimoinen vampyyri espanjantaudin runtelemassa Lontoossa I maailmansodan jälkihöyryissä. Pelatessa se klasarisynkistely kyl loi just oikeanlaista viktoriaanisen Lontoon tunnelmaa. Silloinhan kaikki oli hiton synkkää. (Vai oliks I Maailmansota viel viktoriaanista aikaa, en mä muista...) En ees yrittänyt plokata mitään noista pelin musiikillisista teemoista, mut perstuntumalta sanoisin niiden olevan ehkä kuitenkin lähempänä vaik harmonisen mollin synkkyyttä kuin ukrainalaisen doorisen mystisyyttä. Synkimmissä kohdissa tossa pelin soundtrackilla käväistään varmaan lokrisissa ja sen sellaisissa maisemissakin. Ton linkin takana olevassa videossa on muutamia tosi herkullisia kohtia, kuten vaikkapa “Bridge to London", "The Cross", "Industrial Landscapes" ja "The Funerals"-osan loppu.
Tässä kohtaa voisinkin pohdiskella hetken pelisoundtrackeja erityisesti. Nehän vois karkeasti jakaa kahteen eri koulukuntaan - jos unohdetaan se old-schoolimpi, 8-bittiosaston bleep-bleep-meininki tyystin. On pelejä, joiden soundtrackilla on tunnettujen artistien biisejä ja varsinaisesti peliin vartavasten sävellettyä kamaa sit vähemmän. Sit on ne pelit, joiden soundtrack on nimenomaan peliä varten sävellettyä kamaa. Välimuotojakin lienee, en ole sellaisiin ihan hirveesti törmännyt itse - ja itse asiassa aika vähän noit ensinmainitun koulukunnan pelejäkin. Viimeisin taitaa olla kotimaisen Remedy-pelitalon Control, josta itse tunnistin vain pari biisiä: Poets of the Fallin "My Dark Disquiet" ja sit tietty Porcupine Treen "Fear of a Blank Planet", joka soi lopputekstien aikana. Niin ja sit tietty olihan siinä se joku suomalainen tangostygekin, jonka pelissä esiintyvää talkkaria, Ahtia, ääninäytellyt Martti Suosalo luikauttaa yhdessä vaiheessa. En sit tiedä, oliko se joku ihan oikea tango, vai peliä varten duunattu juttu. Muuten nää tällaiset "kaupalliset" biisit peleissä eivät oikein säväytä, mut tossa pelissä tietenkin toi suomeksi laulettu tango nosti hymynkareen suupieliin - ja toi Porcupine Tree oli messevä yllätys! Yleensä diggaan kuitenkin enemmän siitä, että pelin soundtrack on sellainen leffascoremainen, pieteetillä tehty sävelmaisema, koska diggaan erilaisten tunnelmien ja tunnetilojen luomisesta musiikin keinoin itsekin; toinen poikkeus tähän sääntöön on Hellblade: Senua's Sacrifice -pelin soundtrack. Tai se taitaakin itse asiassa olla just tuollainen välimuoto; pelissä on enimmäkseen sellaista scoremusaa ja muuten vain häiriintynyttä äänimaisemaa - onhan pelin päähenkilö vähän skitso, ääniä päässään kuuleva tapaus. Musat pelissä on sellaiseta aika peruskamaa: tribaalirytmejä ja sellaista Nordic Noir -henkistä viikinkimeininkiä. Loppubattlen aikana soi sit Passarella Death Squad -yhtyeen syntsagoottipoppailu "Just Like Sleep". Biisi on jo itsessään pirun hyvä, mut sit, kun on aikansa pelannut tota huikeaa peliä, erityisesti luurit korvilla, toi biisi iskee siinä lopussa kuin metrinen halko. Peli on aika lyhyt, sen pelaa helposti läpi vaikka päivässä, mut on se sen verran hyvä, just ton snadisti skitsofreenisen äänimaailmansa vuoksi, että sen pelaa läpi useammankin kerran. Itse oon runnonut sen läpi nyt kolme kertaa ihan pelkästään pelin omalaatuisen tunnelman vuoksi.
Tunnelmasta päästäänkin takaisin aiheeseen: tässä ukrainalaisessa doorisessa on aivan erityinen tunnelma siinäkin. Noh, laitan tähän saman tien muutaman ääninäytteen moodin äänimaisemasta:
I – Grave Rhodes in C Ukrainian Dorian
Tästä tuli ehkä hivenen synkän kuuloinen Rhodes-ralli. Sointukierto on:
F#m7(no5th) – Gm7(no5th) – Cm – Csus2
Gmaj7(sus4) – F#m(b6) – C5 – Gm/Bb
Eli sointuasteina about:
#iv7 - v7 - i - i(sus2)
V7 - #iv - I5 - v
Sointujen synkistelevää äänimaisemaa viel korostaa toi kaksiääninen melodia, joka ei jätä moodin suhteen paljon arvailun varaan. Noi Rhodes-soinnut lipsuvat vähän siinä ja siinä. Onhan tossa V asteella sekä molliseiskasointu että maj7-sointu. Niistä toi jälkimmäinen osuu moodiin, Gm7 ei oikeastaan.
En mä tiedä, mihin tällaista Rhodes-doomailua vois ees käyttää, mut ainakin tuli todistettua itselleni, että doorisellakin moodilla saa loihdittua varsin tummanpuhuvaa soundia, kun valitsee doorisen moodin oikein. (Niitä on viel yks tulossa myöhemmin...)
II – Hollywood Strings in Romanian Minor
Noh, just kun ehdin manailemaan tän moodin hankaluutta soinnutuksen kannalta, löysin kovolta tällaisen simppelin jousikudelman, jonka soinnut tapailevat tässä romanialaisessa mollissa suht kivuttomasti. Jotenkin slaavilainen viba tässä moodissa kyl on, joten se sopis melko täydellisesti jonkun Dracula-raihnan soundtrackille. Lätkäisin teeman viel tuplaten hieman kirkkourkumaisella ES2-soundilla, joten tästähän alkoi muovautumaan melkeinpä jotain potentiaalista - outroksi, kenties? Soinnutelma tässä on suurin piirtein:
Dsus2 - Em/G - F#/C# - F#5
Bm - G/B - A7#11(non3rd) - F#m7/11 - E5
Dsus2 - Gmaj6/7 - A6 - F#m/C#
Em6/D - Em6/G - Bmmaj7 - B5
Hetkonen... mikäs tän kudelman pohjasävel sit lienee? Ei oo nimittäin enää se alkuperäinen Python-filu tallessa, jotta näkis sen nimestä. Sävelet näyttäisivät suurin piirtein olevan:
B - C# - D - E - F# - G - A (mitä nyt paikoin A#)
Eli, jos perussävel olis B, sen perusteelle, että koko härdelli näyttäis loppuvan siihen ikään kuin se olis I asteen soinnun pohjana, moodin intervallirakenne näyttäis olevan:
1 - 2 - b3 - 4 - 5 - b6 - b7 (ja välil sit ihan perus 7)
Eli toi sahais aiolisen moodin ja harmonisen mollin välillä?
Toisaalta toi ekan kierto loppuu E5-sointuun, joka sekin kuulostaa sellaiselta "lopetussoinnulta". Eli, jos tää oliskin jotain E-pohjaista, toi sama rykelmä ois intervalliasteina:
1 - 2 - b3 - 4 - (välil #4) - 5 - 6 - b7
Noh, tää näyttäis sit riupeloivan vähän osuvammin doorisen ja ukrainalaisen doorisen väliä. Tää se sit varmaan oli: ukrainalainen E doorinen, tai romanialainen E-molli. Noh, tää ei ollut ees ensimmäinen kerta, kun pääsi moodi hukkumaan tohinassa. Ton Python-applikaationi generoiman MIDI-tiedoston kun lataa Logic-projektiin omalle raidalleen, se alkuperäinen tiedostonimi näkyy siinä piano rollin MIDI-regionin nimenä defaulttina. Välillä tosin tulee se alkuperäinen deletoitua syystä tai toisesta, ja sit niillä kopioilla ei välttis ole enää sama nimi, jos oon kopsaillut niit juttuja manuaalisesti enkä copy-pastettamalla. Tässä oli luultavasti päässyt käymään justiinsa niin. Hölmönä olin myös tallentanut sen Logic-projektin ilman tietoa moodin perussävelestä. Yleensä en toimi niin, mut nää on näit. Ehkä tämäkin oli sit jotain vanhempaa matskua, kun vasta haeskelin oikeita rutiineja. On nimittäin aika kusista penkoa vanhoja musaprojekteja, ellei niitä ole nimennyt hyvin. Nimittäin sit, kun kovolle on siunaantunut useampi sata riffiä, sointukiertoa, bassokuviota tai muuten vain kesken jääneitä biisiraakileita, se ei paljoo lämmitä, jos tiedoston niminä on jotain ripulipaskaa tyyliin "Jousihommeli romanialaisessa mollissa pt. 666". Tätä nykyä ujutan vähintään tahtilajin, moodin ja perussävelen projektitiedoston nimeen. Tulen kiittämään itseäni siitä hyvästä sitten isosti myöhemmin.
Eli, jos ton sointukuvion tulkisis sit menevän E:stä:
bVIIsus2 - i - II - ii5
v - III - IV7#11 - ii7/11 - i5
bVIIsus2 - IIImaj6/7 - IV6 - ii
i6/7 - i6 - v7 - v5
Noh, soinnut eivät näyttäis pysyttelevän kovinkaan hyvin moodissa, päällisin puolin, mut sit, jos noita perkais auki vähän tarkemmin, näkyis paremmin, milloin kuvio menee ukrainalaisessa doorisessa ja milloin tavallisessa doorisessa. Meikä ei vain oikein viel hanskaa kovin hyvin noit tolppamerkintöjä silloin, kun sointuasteella onkin muuten ihan oikea sointu, mut sit esimerkiksi sointulaajennuksissa tuleekin joitain outoja säveliä mukaan, jotka eivät periaatteessa kuuluis moodiin. Tai, jos samalla sointuasteella esiintyykin monenlaista sointua duurista molliin tai dominanttitehosta johonkin ihan muuhun.
Tässä syntikkakudelmassa moodi vaihtuu pentatonisesta mollista ensin aioliseen ja siitä sitten ukrainalaiseen dooriseen – ja samalla melodisen kuvion synkkyyden aste muuttuu asteen verran tummempaa kohti aina, kun uusi moodi alkaa jauhamaan. Tätähän voisi jatkaa vielä pari piirua synkemmäksi etenemällä kuvion kanssa aina vain tummempaan ja tummempaan moodiin – kunnes loppuhuipennuksena olis sitten jotain todella eksoottista mörkökamaa, kuten vaikkapa lokrinen dominantti (napolilaisen mollin 5. moodi, mut siitä sit myöhemmin lisää).
IV – Walkin' in Ukrainian Dorian in E
Tästä Python-ideasta kehkeytyi sitten tällainen kevyesti tummennettu chillout-jazz-pala. Noiden sointujen kanssa en edes yrittänyt pysytellä “moodissa”, vaan soinnut ovat about:
[ Em6 – G6/9 – D13 - Em6 ] x2
C#m7/11 – Bbmaj7#11 – F#5(b13) – Asus4(add9) – A(add9)
Em6 – G6/9 – D13 – Em6
Reaalisointumerkintöinä toi kudelma on ihan hirveetä differentiaalimatikkaa, mut soinnut ovatkin enimmäkseen kvarttipinoja. Tästä tuli oikeastaan aika muikean kuuloinen kehitelmä – ett sit, kun meikäläinen julkaisee sooloartistina sen eeppisen Jazz Odysseian, tää biisi täytynee valkata mukaan tuon räiskäleen biisivalikoimaan! Tähän tuli kuin vahingossa vähän sellaista The Cinematic Orchestra vibaa. Se tais olla helsinkiläisen progepartion, Souldumpin, ensimmäisten inkarnaatioiden rumpali Jaakko, joka mulle bändistä vinkkas joskus bänditreenien jälkimainingeissa tai jotain. Olin toki tästä jazztronica-aktista saanut jo vähän kuulokuviakin sitä ennen: levykaupassa kerran asioidessani taustamusiikkina soi tältä samaiselta levyltä joku biisi - kysyinkin levykaupan sedältä, mikä oli bändi, ja sitten unohdin sen pitkäksi aikaa, kunnes bändimme rytmivastaava palautti ton kaiken taas mieleen. Toi lätty oli vuonna 1999 ilmestynyt "Motion", ja yks ton rieksan ehdottomia kohokohtia on tää biisi!
V – Synth Prestissimo in G Dorian #4
Tää taasen on tällainen simppeli synariffi, joka tapailee enimmäkseen Dorian #4 -moodia. Tiedä sitten, millaiseen kontekstiin tällaisenkin idiksen voisi tunkaista? Pelisoundtrackille? Viiksivahalle tuoksahtavan proge-eepostelun väliosaksi? Miksipä ei? Kuten tuosta nimestä vois ehkä päätellä, tää meikän Python-aparaatti nimeää nää MIDI-tiedostot automaattisesti moodin, tahtilajin ja tempon mukaan – ettei tulis liikaa samannimisiä tiedostoja. Tempomerkinnät menevät klassisen musiikin puolella käytössä olevien nimitysten mukaan:
Grave = 20 – 40 BPM
Lento = 40 – 60 BPM
Larghetto = 60 – 66 BPM
Adagio = 66 – 76 BPM
Andante = 76 – 108 BPM
Moderato = 108 – 120 BPM
Allegro = 120 – 156 BPM
Vivace = 156 – 168 BPM
Presto = 168 – 200 BPM
Prestissimo = 200 – 208 BPM
Syytä en oo koskaan löytänyt sille, miksi jotkut noista BPM-alueista on paljon rajatumpia kuin toiset – esimerkiksi “Adagio” on vain 10 BPM:n kokoinen siivu, kun taas joku “Presto” on yli 30 BPM:n kaistale! Kai tossakin joku logiikka on, jos joku vain kertois sen mulle.
Tällaiset rypistelyt sit tällä kertaa ukrainalaisen doorisen sävyissä. Ens kerralla vuorossa yks meikäläisen vanhoista suosikkimoodeista – fryyginen dominantti! Adios.
Kommentit
Lähetä kommentti