Vaihteeksi orientaalis-psykedeelisesti, s'il vous plait!

Bysanttilaisen moodin “dominanttimoodi” on nimeltään miksolyydinen b2b5, mut useammin sitä näkee kutsuttavan nimellä Oriental. Olisko tää sit suomeksi ihan vain "itämainen"? En oikein tiiä, vähän liian epämääräinen moodin nimi, kun noit "itämaisia" moodeja on aika paljon. Noh, onhan tässäkin moodissa sen 2. sävel alennettu, mikä luo siihen tietynlaista itämaista sävyä. Kuten joku ehkä viel muistaa, harmonisen mollin 5. moodia eli fryygistä dominanttia näkee joskus kutsuttavan myös Mixolydian b2b6 -nimellä. Eli vois kuvitella sen olevan vähintäänkin etäistä sukua tälle moodille. Paitsi, ett toi alennettu vitonen viittais enemmänkin jonnekin lokrisen soundimaailman suuntaan. Noh, kuten ton Devja Delays -klippini tiimoilta tätä asiaa vähän tonkaisen, rakkailla lapsilla on aina monta nimeä. Tai siis... onhan se hassua, ett tätäkin moodia näkee kutsuttavan internetissä monella eri nimellä, mut sit oikein mitään kunnollisia biisiesimerkkejä – edes kitarasooloista, jumalauta! - ei löydy ensimmäistäkään. Pitäis kai itse yrittää taas 30 vuoden tauon jälkeen plokata vaik Kingston Wallin ekan levyn sooloja, josko sieltä löytyis joku pikkupätkä näytteeksi miltä tää moodi kuulostaa sit, kun se saa vapaasti temmeltää tuolla “kentällä”, kuten sanotaan. Silloin, kun viel soittelin sähkökitaraa, opettelin ton rieskan melkein kokonaan, muutamia kinkkisempiä kohtia lukuunottamatta, ihan vain sillä tavalla, että nappasin seipään kouraan ja aloin tapailla sormia otelaudalle levyn mukana. Mitä meikäläinenkin silloin ollut vanha? Ehkä nipin napin 18 tai 19... Siihen aikaan ei ollut tapana kirjoitella nuoteiksi mitään, joten nyt pitäis sit opetella uudella instrumentilla noi biisit kokonaan uusiksi. Okei, pakko myöntää, ett joitakin lemppareita on tullut koskettimillakin veisteltyä tässä vuosien varrella tolta levyltä, mut siitäkin on vierähtänyt jo niin kauan, etten muista enää yhtään mitään. Siltäkin kantilta ton levyn mukana soittaminen oli silmiä – ja varsinkin korvia avartavaa – ett sellaisena märkäkorvaisena kitaristin alkuna opin virittämään skeban “ulos” standardivireestä, puolikkaan alemmas (Eb-viritys), koska Petri Wallihan ei ilmeisesti E-virettä pahemmin harrastanut. “And I Hear You Call”-biisiäkin oli paljon mukavampi soittaa, kun viritti kitaran tälleen: sai soitettua sitä borduna-ääntä sen introriffin taustalle, kun jätti sinne taustalle Ab:n soimaan vapaana. Mut tähän miksolyydisempään tapaukseen liittyen: tolla levyllä on kyl sen verran vinkeitä revittelyjä ilkeäsoundisissa ja itämaisissa moodeissa, ett voisin kuvitella tän oriental-moodin siellä seassa vilahtavan myös jossain kohtaa, vaikka ihan vain ohimennen. Siinä moniosaisessa “Mushrooms”-eepoksessa varsinkin tapahtuu kaikenlaista jännittävää. Ehkä tossa oliskin meikäläisen seuraava biisiplokkausprojekti, kun saan ton Pekka Pohjolan “Harakka Bialoipokku”-räiskäleen työstettyä alta pois. Siitä voikin tulla aika eksoottisen kuuloista kamaa, kun MIDI-kiipparisoundein kaivelen, mitä noissa biiseissä tapahtuu!

Rupesinkin tässä funtsailemaan, voisko periaatteessa kaikkia moodeja, joissa 2. sävel on alennettu, kutsua jonkin sortin fryygisiksi? Näitähän löytyy aika montakin:

            - fryyginen

            - lokrinen a.k.a. fryyginen b5?

            - doorinen b2 a.k.a. fryyginen #6

            - superfryyginen eli fryyginen b4

            - miksolyydinen b2 a.k.a. fryyginen dominantti #6?

            - superlokrinen a.k.a. superfryyginen b5?

            - fryyginen dominantti

            - ultralokrinen a.k.a. ultrafryyginen b5?

            - oriental a.k.a. fryyginen dominantti b5#6

            - jooninen b2 a.k.a. melodinen duurifryyginen

            - kaksoisharmoninen duuri a.k.a. fryyginen dominantti #7

            - ultrafryyginen

            - lokrinen bb6 a.k.a. blues-fryyginen

            - blues-fryyginen b4 (romanialaisen duurin yks moodi)

Ähh...

Menee joidenkin moodien kanssa aika hankalaksi, joten paree pysytellä noissa vakiintuneissa nimityksissä sit kuitenkin... Mikä muka ois myöhemmin vastaan tuleva Lyydinen b2 -moodi fryygisestä näkökulmasta? Fryyginen dominantti #6#7? Kuulostaa huomattavasti vammaisemmalta kuin Lydian b2. Eikä sen moodin klangi enää pahemmin itämaille tuoksahtele. Onhan näissä vakiintuneissa termeissä tietynlainen logiikka, vaikka onkin sit muutamia rajatapauksia, joita voi ihan hyvällä syyllä kutsua kahdella eri nimellä. Noita ihan legitisti fryygisiksi nimettyjä moodeja on niitäkin jo ihan omiin tarpeisiin riittävästi. Sävyerot alkavat olla aika hienonhienoja, kun alkaa vertailemaan vaikkapa superfryygistä ja ultrafryygistä keskenään. On niillä tietty se yhden sävelen ero, joka voi olla aika ratkaisevakin, riippuen ihan siitä, mitä melodiassa tapahtuu jne... Itse diggaan kokeillan kaikenlaisia modulaatiosukkia moodista toiseen, ja silloin nää pienetkin nyanssit alkaa kuulostamaan jo joltain.

Mut nyt eksyin jo aiheesta taas kukkaruukkuun. Seuraavaksi esittelen muutamia MIDI-demoja, millaista soundia tän moodin kanssa oikein syntyykään:

I – Orientaalinen Rhodes-kadenssi (Eb Oriental)

Tää on kaksiosainen kehitelmä. Ensin tulee ihan tavanomainen sointukadenssi ja sit vähän varioituna jotain teeman kehittelyä. Ensimmäisen kudelman sointukierto on suurin piirtein seuraavanlainen:

            Dbm – Ab – Dbm – Ebsus4(b5) – Gbm7(non5th) – Ab5

            Am – Ab/Eb – C(b5) – Gbm6 – Ab5(b6) – Dbm

Eli:

            vii – IV – vii - Isus4(b5) – biii7(non5th) – IV5

            bv - IV - bvi - biii6 - IV5(b6) – vii

En näköjään tässäkään kohtaa malttanut pysytellä moodin sisällä, vaan ujutin tonne sointujen sekaan myös muutamia moodista ulos hyppääviä sointuja – koska ne nyt vain kuulostivat siltä, ett sopivat just noihin kohtiin. Se saattoi tietty olla siltä kantilta kohtalokas peliliike, ett jos joku oikeasti musiikin teoriasta enemmän hiffaava analysois tän sointukierron niin tolppamerkinnät vois olla aivan toisenlaisia. Mä vertasin sointuja sitä ajatusta vasten, että moodina on koko ajan Eb miksolyydinen b2b5. Tässä kun ei varsinaisesti esiinny dominanttitehoista seiskasointua niin homma jää hieman avoimeksi. Kun tää kierto sekä alkaa että loppuu Db-mollikolmisoinnulla, se vois viitata myös siihen, että tää oiskin joku Db-mollisävellajin kierto – sehän selviäis aika helposti siten, ett laajentaa ton Ab-soinnun seiskaksi ja kuulostelee, miltä se soundaa... Noh, ihan piruuttani, jos analysoisinkin tän kierron ajatellen, ett Db on se mistä lähdetään eikä Eb:

            i - V - i - iisus4(b5) - iv7(non5th) - V5

            bvi - V - VII(b5) - iv6 - V5(b6) - i

No joo, toihan näyttäis heti paljon järkevämmältä. Jos noi sävelet asettelee järjestykseen Db – Eb – Fb/E – Gb – Ab – Bbb(A) – C, tosta vois derivoida tällaisen asteikkorakenteen: 1 – 2 – b3 – 4 – 5 – b6 – 7, joka näyttäis olevan harmoninen Db-molli. Hmm... alkaakin näyttää aika vahvasti siltä, ett tää meikäläisen nikkaroima sointukierto menee aika tukevasti harmonisessa mollissa pikemmin kuin orientaalisessa moodissa, mut sattuuhan näit. Voisko tästä sit päätellä senkin, ett tosta kaksoisharmonisen duurin 5. moodista pääsis moduloimaan suhteellisen helposti harmoniseen molliin, joka alkaa kokosävelaskeleen alempaa? Todennäköisesti. Tätä ideaa täytynee vähän tutkailla tarkemmin, vaikkapa just tän nimenomaisen klipin parissa – eli palannen astiastolle heti, kun saan kehiteltyä tästä jonkinlaisen vinkeän modulaatiosukan.

II – Coffeehouse Techno in C Oriental

Noh, tämäkin keissi on vähän niin ja näin. Tän teknohimmelin “melodia” menee kyl ihan oikeassa moodissa, mut kun käytin soundina tollasta “techno chord”-soundia, jossa on jo valmis harmonia, niin tästä tuli sit tällainen harmoninen kakofonia. Tähän syntyi kuin puolivahingossa hivenen sellainen vanhan liiton Orbital-viba. Ehkä se on peruja ton melodisen kuvion rytmisestä jaosta – toi brittiduo harrasti/harrastaa tän tyyppisiä juttuja tosi paljon. Tästä tuli oikeastaan aika hyvä, joten sit kun oon julkaisemassa joskus eläkkeellä sen kokeellista elektroa pursuavan soololevyni jonkin mystisen taiteilija-aliaksen suojissa, tän idean ympärille rakenneltu biisi todennäköisesti löytyy sit siltä. Mark my words! Tää junnaa sillai kivasti vähän epäkeskosti, kuten aika moni noist 90-luvun Orbital-klassikoistakin! Toi engelsmanniduo olikin itse asiassa varmaan ensimmäinen niin sanottu "teknobändi", joka teki millään tavalla vaikutuksen nuoreen musiikkisnobiin - ellei sit Björkin "Debut"-rieska, joka ilmestyi vähän aikaisemmin kuin Orbitalin "In Sides", joka oli se porttihuume ton duon mustaan teknomagiaan about 1996. Björkin eka soololevy ilmestyi jo 1993, ja itse taisin löytää sen about 1994. Sillä ei vielä kovin riuskaa teknoa ollut, mut kuitenkin nuorelle progenörtille ja hevipertille ihan hemmetin koneellista kamaa kuitenkin! Esimerkiksi joku "Violently Happy". Vanhemmiten olenkin alkanut arvostaa tuon islantilaisen keijukaiskuningattaren musiikillista avarakatseisuutta ihan eri tavalla; se musiikkillinen jatkumo debyyttilevystä aina "Vespertine"-rieskaan asti on aivan älyttömän kovaa kamaa! En oikein tiedä, mitä sit tapahtui, koska ne haltioitumisen hetket tuon levyn jälkeen ovat olleet aika lailla muutamien yksittäisten biisien varassa. Tuohon asti levyillä ei pahemmin skipattavia raitoja ollut. Noh, samaa pätee kyl jossain määrin Orbitalin tuotantoonkin: ne ysärilevyt ovat silkkaa timanttia, vuosituhanteen vaihteen jälkeen ilmestyneet sitten vähän epätasaisempia kokonaisuuksia - muutamia kunkkubiisejä, mut aika paljon sellaista täytebiisiäkin, joilla duo vetelee vähän kuin autopilotilla vanhoja kepposiaan läpi ilman sen kirkkaampaa ideaa. Viimeisin styge, joka oli pirun tiukkaa kamaa, oli "Wonky"-lätyn "Where Is It Going", jolle duo oli sämplännyt vähän Stephen Hawkingia. 

Muistan hämärästi, ett olisin viel siinä joskus ysärin alkuvaiheilla isoäitini syntymäpäivillä kinastellut serkkupojan kanssa siitä, voik teknoa ees luokitella musiikiksi; siitä vajaan 10 vuoden sisään meikän saattoikin sit jo bongata jostain semilaittomista varastohallireiveistä tamppaamasta betonia Lab-4:n "Candymanin" tahtiin. Niin se mieli muuttuu... Noh, alta parikymppisenä omat mielipiteeni musiikkiin liittyen olivat toisinaan kohtalaisen ehdottomia ja yksiviivaisia. Onneksi teini-ikä on sen sortin sairaus, joka paranee ajan myötä yleensä itsestään - mitä nyt sellainen "kakkostyypin puberteetti" sit näkyy iskevän yllätävän monelle siinä keski-iän kynnyksellä...

III – Oriental Devja Delays in G

Näköjään tää moodi on aivan omiaan kaikenlaisen äkkiväärän elektron askarteluun. Tässä kehitelmässä käytin Python-melodian sellaisenaan. Se soundasi heti sopivan skitsofreeniselta synkän elektronisen äänimaalailun loihtimiseen, joten duunasin sen ympärille sit tällaisen hieman ilkeän kuuloisesti junnaavan konetaustan. Vaikka toi “melodia” onkin tässä aika viitteellinen – oikeastaan noi nuotit pomppivat äänikuvassa aika sattumanvaraisen kuuloisesti – tossa nuottien epämääräisessä rykelmässä on jotain vienosti itämaista klangia. Eli vähän samaan tapaan kuin harmonisen duurin 5. moodia, miksolyydistä alennetulla kakkosella, vois pitää jonkinlaisena fryygisen moodin johdannaisena (Phrygian Dominant #6), niin tätäkin miksolyydistä kummajaista vois kai ajatella fryygisesti – paitsi että toi alennettu femma soundaa enemmän lokriselle; näin ollen tän moodin vois mieltää olevan lokrinen dominantti #6, eiks niin? Oriental-nimitys on kuitenkin jo sen verran vakiintunut, ett enpä lähde hämmentämään online-foorumien teoreetikkoja tän näkemykseni kanssa sen enempää. Turpasaunan sillä vain sais aikaiseksi.

Tähänkin kudelmaan livahti vähän tuollaista vanhan hyvän ajan Orbital-vibaa. Vaik tän Logic 9:n soundit ovat joiltakin osin aika paskoja, kaikenlaiseen elektroniseen hämmentelyyn löytyis kyllä ihan käyttökelpoisia soundeja. Näin ollen se vois olla ihan mahdollsuuksien rajoissa duunata vaikka levyllinen jotain vähän kokeellisempaa electronicaa, onhan noita vanhoja klassikoita tuolla hyllyssä inspiraation hakemiseksi kertynyt jokunen tusina. Jos tästä lonkalta heittäisin meikän all-time suosikkilevyt, mitä tulee koneellisempaan säksätykseen, niin se listaus vois näyttää vaikka tältä (suluissa aika täykky biisi kyseiseltä lätyltä):

        1. Orbital: In Sides ("The Girl with the Sun in Her Head")

        2. Sasha: Xpander EP ("Xpander")

        3. Adam F: Colours ("Circles (Album Edit)")

        4. Faithless: Reverence ("Insomnia")

        5. The Prodigy: The Fat of the Land ("Breathe")

        6. Infected Mushroom: Classical Mushroom ("Bust A Move")

        7. Aphex Twin: Selected Ambient Works 85 -92 ("Tha")

        8. Underworld: Beaucoup Fish ("Cups")

        9. Astral Projection: Dancing Galaxy ("Ambient Galaxy")

        10. Paul Van Dyk: Out There and Back ("The Love from Above")

        11. Goldie: Timeless ("Inner City Life")

        12. LTJ Bukem: Logical Progression ("Demon's Theme")

        13. BT: Movement in Still Life ("Godspeed")

        14. Omni Trio: The Haunted Science ("Nu Birth of Cool")

        15. Daft Punk: Homework ("Revolution 909")

        16. Hallucinogen: Twisted ("L.S.D.")

        17. Man With No Name: Teleportation ("Teleport")

        18. Roni Size & Reprazent: New Forms ("Share the Fall")

        19. Juno Reactor: Beyond the Infinite ("Rotor Blade")

        20. Squarepusher: Feed Me Weird Things ("Squarepusher Theme")

Trancea olis tietty voinut olla enemmänkin tolla listalla, mut siinä genressä on sellainen "hankaluus", että albumijulkaisut ovat välillä vähän mitä sattuu - genrehän elää yksittäisistä klubihiteistä. Kokoelmat ja miksaukset ovat sitten asia erikseen, mut niitä en viitsinyt ottaa tähän mukaan muita kun ton LTJ Bukemin klassikkopläjäyksen. VAIKKA: DJ Tieston vähintäänkin legendaarisen hyvä miksaus tuolta vuosituhannen vaihteen tienoilta, "In Search of Sunrise 2", olis varmaan pitänyt ottaa messiin myös - se ON sen verran timanttinen pläjäys. 

Aika ysäripainotteinen listaus tuosta tuli väkisinkin, vaikka on niitä muutamia aika hyviä albumeja julkaistu tälläkin vuosituhannella - essariksi Sashan "Airdrawndagger". Noh, siitäkin on kulunut jo yli 20 vuotta, ett...kai se on sit jonkinlainen oire kalkkeutumisesta, että musiikkimaku on joiltain osin jämähtänyt tuonne 20-30 vuoden taa. Toki, kun Tuonela Magazineen tulee kirjoiteltua levyarvosteluja aika paljonkin, sellaiset 50-70 artikkelia vuoden mittaan riippuen vähän muista kiireistä, tulee ihan uuttakin musaa kuunneltua varmaan keskivertopopittelijaa enemmän; levyt tietty painottuvat aika vahvasti metalliin, raskaamman musiikin nettiaviisista kun kerran on kyse, mut olen saanut aika vapaat kädet kirjoitella arvosteluja myös aivan toisenlaisten tyylisuuntien tuoreista albumijulkaisuista. Tän vuoden puolella on tullut makumoosesteltua muun muassa Lasse Soundblasterin synapoppidebyytti, ranskalaisen elecronica-artistin Thomas Barrandonin uusin levy ja sit juhlavuoden kunniaksi syndearvostelut muun muassa Trickyn "Maxinquaye"-rieskasta, Goblinin 50 vuotta täyttäneestä proge-soundtrackista "Profondo Rosso"-elokuvaan. Näin työttömänä insinöörinplanttuna sitä on ollut aikaa puuhastella kaikenlaista musiikkiin liityvää, joten arvostelujakin oon ehtinyt rustailla tän vuoden puolella jo ennätyksellisen paljon. Tais just mennä 30 artikkelin raja rikki, joten tänä vuonna lienee tulossa "enkat". Olikohan tähän astinen saavutus 76 artikkelia vuoden sisällä - vuodelta 2022. Valmistuin just silloin insinööriksi ja vaik viel alkuvuodesta olin koulussa kirjoilla, opiskelut olivat enää opinnäytetyön viilausta ja sit sen savotan esittäminen tutor-opettajille Zoomissa. Joo, koronan vuoksi se opinnäytetyötilaisuus käytiin etänä läpi, mikä oli vähän hassua. Valmistumisen jälkeen tipahteli vielä ihan hyvin kutsuja työhaastatteluihinkin, mut sen ensimmäisen työttömyysvuoden jälkeen ei enää oikeastaan yhtään, ja vaikka olen jos jonkinlaisia verkkokursseja Python-ohjelmoinnin ja tekoälyjudanssien tiimoilta suorittanut avoimen FiTech-järjestelmän kautta ja muuallakin netissä, ja jotain työvoimakoulutuksiakin punnertanut läpi, vapaa-aikaa on silti siunaantunut sen verran paljon, että on ollut oikeastaan aika ainutlaatuinen tilaisuus opiskella näitä moodeja ja koodailla Pythonilla melkeinpä kokopäiväisesti, kun ei tässä kokonaisvaltaisen persaukisena pummina ole rahaa pahemmin poistua kotoakaan tekemään juuri mitään. Keikoilla tulee käytyä vain, jos saa "lehdistön edustajana" ilmaisena sisäänpääsyn. Tässä viimeisten parin vuoden aikana on tullut käytyä keikoilla enemmän kuin silloin, kun vielä olin päivätöissä - silloin ei yksinkertaisesti ollut aikaa eikä energiaa lähtee omien keikkojen lisäksi vielä yyteröimään jotain muita. Muiden bändien keikkoja tuli nähtyä melkeinpä vain kimppakeikoilla, muutamaa hassua "isompaa" nimeä lukuunottamatta, kuten vaikkapa Karnivool tai Soen Helsingin Nosturissa joskus 2014 - 2015. Jälkimmäisen bändin keikalla tuli muuten ensimmäistä kertaa ikinä pyydettyä nimmaria; kävi niin onnellisesti, että olin saanut kiesin parkeerattua ihan siihen Nosturin pääsisäänkäynnin eteen, ja automatkalla keikkapaikalle oli autosterkoissa soinut Soenin "Tellurian"-räiskäle, joka oli ilmestynyt suht tuoreeltaan ennen tota keikkaa. Keikan jälkeen laulaja hengaili siinä merkkaritiskillä, joten kipaisin tuon levyn autosta ja pyysin hepulta siihen nimmarin - oli nimittäin keikalla kuultu livetulkinta biisistä "The Words" sen verran päräyttävä, että veti tällaisen suomalaisen juntin hiljaiseksi. 

Sitä kun tuli soitettua välillä kolmessakin suht aktiivisesti keikkailevassa orkesterissa samanaikaisesti, tuli noita kimppabändien keikkojakin nähtyä ihan kivasti - The Chant, Oddland, Octopie, IA, Crib45, Waltari, Antimatter, Godsplague, Radar, ja sit liuta jotain pienempiäkin, joiden kaikkien nimiä ei enää ees muista... Yks huikeimpia ja "hauskimpia" keikkamuistoja on oman bändin, Carved in Ashes'in, kimppaveto The Chantin kanssa Lahden legendaarisessa rock-pyhätössä, Torvessa. Vuosi oli ehkä 2011 tai 2012. Sehän nyt oli tiedossa, ettei tuolla omalla pumpulla ollut viel pahemmin nimeä Kehä III:n ulkopuolella, ja vaik Stadissa vedettiin joskus Semifinaaliin sellaista päälle 100 katsojan yleisöäkin, oli aika lailla odotettavissa, että tuolla "maakunnissa" voi vastaanotto olla vähän toisenlaista. Tuumailtiin kuitenkin, että The Chant, joka oli meidän mielestä aivan törkeän hyvä bändi, vois houkutella yleisöä tuolla landellakin. Noh, keikka tais olla joku arki-illan veto, joten paikalle ilmestyi muistaakseni yks lipun ostanut. Ne pari muuta olivat jotain miksaajan kavereita, jotka olivat hengailleet mestoilla jo siinä vaiheessa kun me musikantit ilmestyimme paikalle tekemään soundcheckiä. Carved in Ashes soitti ensin, ja oman vedon jälkeen roudasimme lavan eteen penkkejä ja saimme fiilistellä The Chantin huikean setin melkein kuin privaattinäytöksenä. Keikan jälkeen sitten jaoimme sen 5 euroa kristillisesti kahden bändin kesken - kummassakin bändissä oli aika hulppeasti soittajia, omassa pumpussa viisi jätkää ja headlinerissakin muistaakseni saman verran. Siitä jäi sitten kullekin soittajalle kotiin vietäväksi ruhtinaalliset 50 senttiä. Let's rock!

Noh, ei sentään jääty baarille velkaa, kuten kerran kävi bilecover-bändi Jean S-Hålen kanssa, silloinkin Lahdessa; ulkopuolisen miksaajan, vuokra-PA:n ja takahuonekaljojen (jotka eivät sitten olletkaan ilmaisia) jälkeen bändi jäi mestalle pystyyn muistaakseni 400 euroa. Tarinan opetus: 1) suulliset sopimukset eivät musa-alalla paina hittojakaan, ja 2) sit kannattaa pikkujouluaikaan valita venue aika tarkasti: jos siellä on samaan aikaan jonkun epämääräisen firman pikkujoulut, ei välttis kandee lähtee lippuriskillä soittelemaan - ne pikkujouluvieraathan eivät mitään lippua maksa... ja kaverin siivellä pääsee aina ilmaiseksi sisään, kun sanoo tulevansa "firman pikkujouluihin".

Miten niin rock'n'rollin soittamisessa ei muka ole glamouria?

IV – Progeriffi 10/8-synkoopilla

Tässä on sama riffi moduloituna samassa moodissa mut kahdesta eri lähtösävelestä. Koska tällä moodilla on hieman andaluusialainen perusklangi, vedin sen sit tässä kohtaa tarkoituksella överiksi, kun Pythonizerini pullautti ulos tällaisen härkätaisteluriffin. Vähän vain tuplailin riffiä eri soundein ja lätkäisin päälle muutaman pianosoinnun; ensin kudelma menee G Mixolydian b2b5 -moodissa ja sit tipahtaa pyörittelemään samaa kuviota E:stä:

            G7(non3rd) – G/B – Abm6(no5th) – G/B

Ja:

            Em7(no5th) – E/Ab – Fm6(no5th) – E/Ab

Aika simppeli kuvio: tuossahan oikeastaan vain fiilistellään kahden eri soinnun välillä: moodin I asteen soinnun eri käännöksien ja sit ton alennetun II asteen soinnun välillä. Sama toistuu sit eri pohjasävelestä... tai, kuten näkyy, modasin tota ekaa sointua hieman tossa modulaatiossa lisäämällä siihen terssin, koska se soundasi sen verran maukkaalta. Näin ollen moodi ei oikeastaan siinä kohtaa oliskaan enää dominanttitehoinen, koska menin muokkaamaan sen terssin molliterssiksi ihan vain siksi, koska lähtömoodin perussävelenä oli G, joten pidin sen mukana geimeissä – siispä moodin vaihto duurista molliin. Miksolyydinen molliterssillä, vähennetyllä kakkosella ja vitosella on oikeastaan tällainen nippu intervalleja: 1 – b2 – b3 – 4 – b5 – 6 – b7. Tuohan näyttäisi olevan lokrinen #6 eli harmonisen mollin 2. moodi. Eli kuten ton ekan näytteen kohdalla jo huomasin, tästä oriental-moodista nähtävästi luikahtaa todella helposti harmonisen mollin puolelle. Toisaalta harmonisen mollin 2. moodi, lokrinen #6, eroaa tästä moodista vain yhden sävelen verran, joten ihmekös tuo.

Vaikka olenkin melkoisen tykästynyt puuhastelemaan erilaisten fryygisten moodien parissa, jostain syystä nämä miksolyydisemmät variaatiot eivät oo olleet ihan niin hedelmällisiä, joten tästä moodista ei löytynyt enempää ääninäytteitä. Ens kerralla käsittelyssä ylinouseva jooninen, jonka 2. sävel on sekin korotettu – eli Ionian #2#5. Kuulostaa jo pelkästään nimensä perusteella jokseenkin hapokkaalta tapaukselta, mut siitä sit tarkemmin seuraavassa postauksessani. Adios.