Ylinouseva Lyydinen
Melodisen mollin 3. moodiin tutustuin ensi kerran jo joskus ysärin lopulla, kun hommasin sen Ron Millerin modaalijazzin teoriaopuksen. Silti sitä ei oo tullut käytettyä juuri koskaan. Englanninkielisessä matskussa tätä moodia kutsutaan yleisesti adjektiivilla “edgy”, ja kieltämättä ylinousevassa lyydisessä on tietynlaista särmää. Jollain musasivulla väitettiin myös, ett tää nimenomainen moodi olis jotenkin erityisen yleinen neo-soulin ja modernin gospelin genreissä. Kumpikaan tyylisuunta ei ole meikäläiselle mitenkään erityisen tuttua, joten en osaa tohon ottaa kantaa. Hieman oudolta se kuulostaa äkkiarvaamatta, mut tää 2020-luvun gospel on kyl noiden muutamien harvojen kuulokuvien perusteella jo jotain ihan muuta kuin vanhoissa jenkkileffoissa. Jossain hämärillä internetin sivukujilla tätä moodia kutsuttiin myös Asgardian nimellä. Oliko muinaisajan viikingeillä sit vastaava sävelasteikko käytössään, mene ja tiedä...
Sävellysteknisesti taitaa olla aika turha ees yrittää ujuttaa kokonaista biisiä tähän moodiin - se olis turhan hapokasta sekä itselleni että varsinkin kuulijalle. Tää on tietyllä tavalla synkkä moodi, vähän niin kuin lokrinen, mut jopa vähän pahempi. Johtosävelen kanssa noi korotetut nelkku ja femma luovat vähän sellaista vieraannuttavaa fiilistä, vaik luulis - kerran lyydinen on tähän asti käsittelemistäni moodeista se kirkkain - ett tää ylinouseva lyydinen olis jotenkin aivan erityisen kirkas. Kirkkaan vaikutelman sijaan toi korotettu vitonen tuo lyydiseen sävelmaastoon yllättäen vähän synkän pohjavireen, mut ei sillai Black Sabbath -mielessä synkän - niinku esimerkiksi lokrinen tai blues-asteikko, joissa on alennettu femma (enharmonisesti sama asia kuin #4). Vähennettyä femmaa lainaavat heviriffit ovat sillai miellyttävällä tavalla synkkiä, lyydinen ylinouseva on vain synkkä - ihan vitun synkkä, oikeastaan. Sellaisella kolkolla ja kylmällä tavalla synkkä - vähän kuin "laskuhumalassa käveleminen kello kolmelta aamuyöllä Itä-Pasilassa sen jälkeen kun myöhästyit viimeisestä junasta"-tavalla synkkä.
Näytille poimin tuolta meikän arkistoista muutaman rouheimman kuuloisen audiokikkareen, kas tässä:
I – Pianosynkistely (B Lydian Augmented)
Tämä kudelma vain piipahtaa ohimennen Lydian Augmented -moodissa, mut siinä kohtaa syntyy todella maukkaan kuuloista levottomuutta. Piano jauhaa samaa kuviota, jonka soinnuiksi tulkittuna menee kutakuinkin näin:
Bb7sus(b9) – B Lydian – Db (Dbsus2- Dbsus4) – Abm6
Bbm7(b13) – Bmaj7#11 – Db5 – Ebm7/Db – Db
Eli sointuasteina about (jos B ylinouseva lyydinen olis I aste):
VII - I - II - vi
VII - I - II - iii - II
Eli ihan peruslyydisessä sävelmaastossa liikuskellaan, enimmäkseen, vaik sointukulku alkaakin ensimmäisellä rundilla tolla VII asteen fryygisellä modaalisoinnulla ja toisellakin rundilla käydään ensin vahvasti aiolisissa sfääreissä. Heti seuraava sointu on kuitenkin I asteen sointu, jonka lyydinen klangi paljastuu kunnolla vasta tokalla kierroksella. Se “juju” tulee vasta maalailevan synamaton myötä. Se ujuttaa äänimaisemaan G-sävelen hieman levotonsa soundia, mikä muuttaa lyydisen moodin ylinousevaksi – sen kohdan spottaa kyl helposti. Täähän osoittautuikin varsin toimivaksi moodiksi! Ehkä kokonaisen biisin tunkeminen tähän moodiin olis vähän too much, mut tällaisina ranskalaisina visiitteinä se toimii hiton mainiosti.
Sivuhuomiona pakko mainita tosta sointukierrosta vielä sen verran, ett siinäkin moodi ikään kuin vaihtuu ensin fryygisestä lyydiseksi ja siitä sit vielä dooriseksi ekan rundin lopussa. Tokalla kierroksella on ensin aiolinen sointu, sit lyydistä soundia, josta kevy koukkaus ei-modaalisiin sointuihin. Tuossa taannoin, kun manasin lyydisen moodin hankaluutta biisinteon kannalta, tässä kohtaa huomasinkin, ett tällainen mukavan kuulas lyydinen sointukierto syntyikin aika iisisti.
II – Ambient-kuviokellunta (C# Lydian Augmented)
Tästäkin ideasta kehkeytyi aika maukkaan kuuloinen kuviokellunta. Toi fätimpi syntikkamatto jauhaa suurin piirtein sointukiertoa: A#m – Am7(non5) – C#6 – Cm. Tosta ei vielä voi päätellä kovinkaan pitkälle meneviä asioita kudelman moodista. Sointukierron perustana vois olla jokin heksatoninen Bb-asteikko, jossa ei ole 7. säveltä laisinkaan, mut ei mennä heksatonisiin juttuihin ihan vielä. Nimittäin, tässäkin kuviossa äänimaiseman perimmäiseksi Lydian Augmented -soundia ilmentäväksi jipoksi paljastuu ton heleämmän syntikkamaton koukkaus A-säveleen – ja avot! Se ikään kuin sementoi siinä kohtaa moodiksi C# Lydian Augmented -soundin. Vaik tää fuusiojaskalle tuoksahtava klangi käy vain piipahtamassa tässä kuviossa, nimesin tiedoston tän moodin mukaan, ett se on sit tarvittaessa helpommin löydettävissä. Oikeastihan tässäkin sointukuviossa moodi vaihtelee, jos ei nyt ihan jokaisen soinnun kohdalla, niin sen verran kuitenkin, ett tää maj7#5-soundi ei nyt välttis kuvasta koko kudelman moodia. Se luo kyl tossa strategisessa kohdassa maukkaasti synkän ja riitasointisen klangin tähän muuten niin kirkaasti soljuvaan ambient-sävelmattoon.
Tän kikkareen kanssa kävi silleen vanhanaikaisesti, ett innostuin modaamaan melodiaa sen verran rankasti, ett se, mikä alun perin meni Lydian Augmented -moodissa, ei nyt sit enää menekään. Noh, säästän tän kikkareen nyt silti tähän postaukseen, kun kerran lyydistä moodia tonkiessani taisin erehtyä manailemaan sen olevan hiton haastava moodi saada aikaiseksi mitään järkevää. Tästä tuli aika maukkaan kuuloinen himmailu, vaikka väärässä moodissa meneekin. Tän piti olla F# Lydian Augmented, mut nyt se onkin vain F# Lydian. Sattuuhan näit.
IV – Organ Outro in B Lydian Augmented
Tää menee sit ihan oikeaoppisesti Lydian Augmented -moodissa koko ajan, mitä nyt pikaisesti koukkaa korottamattomankin nelosen kautta yhdessä kohtaa, mut en anna sen häiritä, koska tää riffi toimii muuten ihan mukavasti. En tiedä, mitä tästä oikein jatkojalostaisi. Tällainen riffinpätkä vois käydä niin fuusiotykittelyyn kuin proge-eepokseenkin. Ehkä kuitenkin saattaisin tässä kohtaa kallistua ton jälkimmäisen kannalle; meikäläisen jazz-osaaminen on vielä sen verran alkutekijöissään, ett kovin “advanced level”-harmonioita on turha ees alkaa kehittelemään viel. Sellainen kevyesti jazzilla maustettu proge vois olla tälle idealle hyvä koti. Jotain sellaista Van Der Graaf Generator tai The Tangent -tyylistä huttua. Tää vois olla vaik rauhallinen intro, minkä jälkeen tota riffiä vois jauhaa tiukalla Bill Bruford -biitillä nopeemmassa tempossa hetken aikaa ennen siirtymistä johonkin äkkiväärään taideosioon.
Noh, täs on sit ihan sitä Lydian Augmented -soundia itseään. Toi walking bass -kuvio jauhaa ylinousevan lyydisen säveliä C:stä ja sointukierto on about C+ - Dadd2 – F#m7 – Csus2. Lyydinen soundi syntyy Dadd2-soinnussa ja sit se ylinouseva jo heti kärkeen C Aug.-soinnussa. Tästä nyt tuli vain tällainen hupailu, tuskin käytän mihinkään sen järkevämpään. TAI ehkä, jos joku indie-porukka on kehittelemässä jotain Leisure Suit Larry -tyyppistä old school -peliä, niin sellaiseen tämäkin kudelma kävis taustamusiikiksi kuin nenä pyllyyn. Tää olis just sopivan häiriintynyttä äänitapettia sellaiseen mustalla huumorilla ryyditettyyn Minecraft-grafiikalla tehtyyn point-and-click-seikkailupeliin. EIKUN: nyt mä tiedän! Tällainen tunnelma sopis täydellisesti Disco Elysium -pelin taustalle. Jos jossain pelissä on melkein nihilistisen mustaa huumoria niin tuossa! Pelin musat on itse asiassa duunannut brittibändi British Sea Power, mut siit on jo hetki kun oon viimeksi tota peliä lätkytellyt, etten ees muista millainen äänimaisema siinä oli. Ei siis ainakaan mitenkään erityisen mieleenjäävä. Mut kaikki se muu sitten! Päähenkilö on alkoholiongelmainen etsivä, joka painii omien demoniensa kanssa vähintään yhtä paljon kuin kohtaamansa murhamysteerin aiheuttamien ongelmien kanssa. Peli on aika tekstipainotteinen - dialogia on pelissä varmaan maailmanennätyksen verran - mut siinä se viehätys onkin: noi dialogit ovat pääsääntöisesti mustan huumorin aatelia. Suunnittelutiimin vetäjänä oli tietääkseni jonkin sortin kirjailija, eestiläinen Robert Kurvitz - ja musafaneja tietysti lämmittää, että ääninäyttelijöinä on hemmoja bändeistä kuten SikTh ja Periphery. En oo ihan varma onko toi mun PS4-versio se alkuperäinen vain myöhemmin julkaistu Final Cut. Pitäis ottaa taas pitkästä aikaa tyypit tuostakin pelistä.
Jos tää Lydian Augmented -moodin pyörittely jotain on opettanut, niin ainakin sen, että lyydinen moodi ja sen eksoottisetkin johdannaiset ovat oikeastaan aika käyttökelpoisia moodeja, varsinkin silloin, kun haluaa tavoitella jotain tavallisuudesta poikkeavaa äänimaisemaa. Ens kerralla otan työn alle sit toisen lyydisjohdannaisen, joka löytyy melodisen mollin seuraavalta 4. säveleltä. Adios.
Kommentit
Lähetä kommentti