Tekstit

Napolilainen molli oreganolla

Napolilaisia asteikkoja on kaksi, ja niistä otan nyt syyniin sen toisen: napolilaisen mollin. Sitä ei kai varsinaisesti pidetä niin sanottuna kanta-asteikkona, mut siitä nyt kuitenkin voi derivoida moodit – ja ne löytyy ihan Wikipediastakin. Se hauskuus näissä kahdessa asteikossa on, että ne ovat molemmat molliasteikkoja, vaikka sen toisen nimi onkin napolilainen duuri. Ainoa ero niillä on 6. sävel: napolilaisessa mollissa se on alennettu, duurissa ei ole. Napolilaisen mollin voisi mieltää olevan harmoninen molli alennetulla kakkosella ( Harmonic Minor b2 ) ja sit napolilaisen duurin taas melodinen molli alennetulla kakkosella ( Melodic Minor b2 ). Itse oon oppinut muistamaan ne paremmin just tällä harmoninen/melodinen molli b2 -muistisäännöllä – kuka nyt muka muistais muuten, että tän moodin intervallirakenne on: 1 - b2 - b3 - 4 - 5 - b6 - 7! Toisaalta tätä napolilaista mollia vois myös pitää fryygisenä moodina, jonka 7. sävel on korotettu (nimitystä Phrygian #7 joskus näkee englannin...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Maukasta synkistelyä: Lokrinen bb3bb7

Kaksoisharmonisen duurin 7. moodi on oudolta näyttävä lokrinen bb3bb7. Verrattuna vaikkapa harmonisen duurin viimeiseen moodiin (lokrinen bb7) tässä on myös 3. sävel tupla-alennettu. Näin tähän moodiin syntyy kromaattinen rimpsu, ja C:ssä moodi näyttäisi tältä:                                                                            C – Db – D – F – Gb – Ab – A Äkkiseltään sitä voisi kuvitella, ettei tällaisen kromaattisen kummajaisen kanssa mitään järkevää voi saada aikaiseksi, mut jos tän moodin harmonisoi terssipinoina, siitä saa muodostettua aika käyttökelpoisen nipun kolmisointuja:                                              ...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Jooninen #2#5 tai Ylinouseva Jooninen #2 tai miksei vain fuusiojonkka?

Tää kaksoisharmonisen duurin 6. moodi on nimitykseltään aika hirveä suomeksi.  Ylinouseva jooninen #2. C'mon, nyt perkele! Englanninkielinen Ionian #2#5 näyttää vähän sisäsiistimmältä, mut ei sekään tän moodin ominaisklangia paljoa vaniljaisemmaksi saa. Toi ylinouseva sekunti (#2) luo viehkoa itämaista klangia – riippuen vähän mitä säveliä moodista sen lisäksi korostaa. Toisaalta sit johtosävel ton korotetun femman kanssa menee jonnekin Thelonius Monk -osastolle. En tiedä, onko Monk ees koskaan veistellyt menemään tässä moodissa, mut nää sävelet kyl kuulostaa sen verran kubistiselta jazzilta, ett ois hyvinkin voinut tehdä niin. Mulle tulee päällimäiseksi mieleen biisit “Well You Needn't” tai “Epistrophy” . Ei ne biisit tässä moodissa oikeasti taida ees mennä, mut samalla tavalla kulmikkaalla viballa klenkkaavat eteenpäin, sellaisella perustavanlaatuisella Monk -tyylillä. Tän jazzmaestron hieman tönkkösuolatulle muikulle tuoksahtava tapa fraseerata melodisia kulkuja sopii täh...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Vaihteeksi orientaalis-psykedeelisesti, s'il vous plait!

Bysanttilaisen moodin “dominanttimoodi” on nimeltään miksolyydinen b2b5, mut useammin sitä näkee kutsuttavan nimellä Oriental . Olisko tää sit suomeksi ihan vain "itämainen"? En oikein tiiä, vähän liian epämääräinen moodin nimi, kun noit "itämaisia" moodeja on aika paljon. Noh, onhan tässäkin moodissa sen 2. sävel alennettu, mikä luo siihen tietynlaista itämaista sävyä. Kuten joku ehkä viel muistaa, harmonisen mollin 5. moodia eli fryygistä dominanttia näkee joskus kutsuttavan myös Mixolydian b2b6 -nimellä. Eli vois kuvitella sen olevan vähintäänkin etäistä sukua tälle moodille. Paitsi, ett toi alennettu vitonen viittais enemmänkin jonnekin lokrisen soundimaailman suuntaan. Noh, kuten ton Devja Delays -klippini tiimoilta tätä asiaa vähän tonkaisen, rakkailla lapsilla on aina monta nimeä. Tai siis... onhan se hassua, ett tätäkin moodia näkee kutsuttavan internetissä monella eri nimellä, mut sit oikein mitään kunnollisia biisiesimerkkejä – edes kitarasooloista, juma...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Kaksoisharmoninen molli a.k.a. mustalaismolli

Bysanttilaisen asteikon neljäs moodi on hieman erikoinen tapaus. Siihen törmää joko unkarilaisen mollin, mustalaismollin tai kaksoisharmonisen mollin nimellä, ja usein vieläpä niin, että se on eräänlainen “isäntäasteikko”, jonka moodeista muun muassa tuo kaksoisharmoninen duuri on yksi. Itse tykästyin enemmän tähän käyttämääni tapaan derivoida moodit sen sijaan tuosta bysanttilaisesta asteikosta – silloin nimittäin 5. moodiksi asettuu näppärästi eräs miksolyydinen ja 7. moodiksi eräs lokrinen moodi. Tällä metodilla pysyy hommassa joku roti nääs. Sit tietty arabialaisen musiikin maqam-asteikoista löytyy tätä vastaava judanssi nimellä Neveser , ja karnaattisessa musiikissa se sit tunnetaan nimellä Simhendramadhyamam .   Tän moodin eräs erikoispiirre on se, että se on symmetrinen ja sen intervallirakenne toistuu samanlaisena kumpaankin suuntaan. Esimerkiksi C:ssä se on seuraavanlainen: (k = kokosävelaskel, p = puolisävelaskel, ys = ylinouseva sekunti)       ...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Ultrafryyginen

 Kaksoisharmonisen duuriasteikon kolmas moodi on ultrafryyginen – ja toi ultra -etuliitehän meinas sitä, että 4. sävel on alennettu duuriterssiksi ja seiska tiputettu pari pykälää kutoseksi. Eli moodin sävelasteet ovat: 1 – b2 – b3 – b4 – 5 – b6 – bb7. Nimestähän tulee mieleen vanha pyykinpesuainemainos, jossa slogan meni jotenkin niin, ett "Ei vain puhdasta, vaan ultrapuhdasta!" Tää on taas sellainen mollimoodi, josta vois sanoo: ei vain tummasävyistä, vaan ultratummaa! Jos fryyginen äänimaisema napostelee yhtään, on tämäkin fryygialainen oivallinen työkalu itämaisten sävyjen kaiveluun. Internet ei osannut jeesata yhtään varsinaisten biisiesimerkkien suhteen, mut luulisin, ett hevikitaristit, jotka fryygisestä sooloilusta diggailevat, eksyvät tähänkin moodiin välillä joko sitten tiedostaen sen tai tiedostamattaan. Aika usein näkee noilla digitaalisen avaruuden teoriasivustoilla sellaistakin filosofiaa, että ton kaksoisharmonisen duuriasteikon sijasta “isäntäasteikkona” pidet...
Lähetä kommentti
Lue lisää