Modaalijaskan turinoita

Kaksoisharmonisen duurin 7. moodi on oudolta näyttävä lokrinen bb3bb7. Verrattuna vaikkapa harmonisen duurin viimeiseen moodiin (lokrinen bb7) tässä on myös 3. sävel tupla-alennettu. Näin tähän moodiin syntyy kromaattinen rimpsu, ja C:ssä moodi näyttäisi tältä:                                                                            C – Db – D – F – Gb – Ab – A Äkkiseltään sitä voisi kuvitella, ettei tällaisen kromaattisen kummajaisen kanssa mitään järkevää voi saada aikaiseksi, mut jos tän moodin harmonisoi terssipinoina, siitä saa muodostettua aika käyttökelpoisen nipun kolmisointuja:                                              ...

Tää kaksoisharmonisen duurin 6. moodi on nimitykseltään aika hirveä suomeksi.  Ylinouseva jooninen #2. C'mon, nyt perkele! Englanninkielinen Ionian #2#5 näyttää vähän sisäsiistimmältä, mut ei sekään tän moodin ominaisklangia paljoa vaniljaisemmaksi saa. Toi ylinouseva sekunti (#2) luo viehkoa itämaista klangia – riippuen vähän mitä säveliä moodista sen lisäksi korostaa. Toisaalta sit johtosävel ton korotetun femman kanssa menee jonnekin Thelonius Monk -osastolle. En tiedä, onko Monk ees koskaan veistellyt menemään tässä moodissa, mut nää sävelet kyl kuulostaa sen verran kubistiselta jazzilta, ett ois hyvinkin voinut tehdä niin. Mulle tulee päällimäiseksi mieleen biisit “Well You Needn't” tai “Epistrophy” . Ei ne biisit tässä moodissa oikeasti taida ees mennä, mut samalla tavalla kulmikkaalla viballa klenkkaavat eteenpäin, sellaisella perustavanlaatuisella Monk -tyylillä. Tän jazzmaestron hieman tönkkösuolatulle muikulle tuoksahtava tapa fraseerata melodisia kulkuja sopii täh...

Bysanttilaisen moodin “dominanttimoodi” on nimeltään miksolyydinen b2b5, mut useammin sitä näkee kutsuttavan nimellä Oriental . Olisko tää sit suomeksi ihan vain "itämainen"? En oikein tiiä, vähän liian epämääräinen moodin nimi, kun noit "itämaisia" moodeja on aika paljon. Noh, onhan tässäkin moodissa sen 2. sävel alennettu, mikä luo siihen tietynlaista itämaista sävyä. Kuten joku ehkä viel muistaa, harmonisen mollin 5. moodia eli fryygistä dominanttia näkee joskus kutsuttavan myös Mixolydian b2b6 -nimellä. Eli vois kuvitella sen olevan vähintäänkin etäistä sukua tälle moodille. Paitsi, ett toi alennettu vitonen viittais enemmänkin jonnekin lokrisen soundimaailman suuntaan. Noh, kuten ton Devja Delays -klippini tiimoilta tätä asiaa vähän tonkaisen, rakkailla lapsilla on aina monta nimeä. Tai siis... onhan se hassua, ett tätäkin moodia näkee kutsuttavan internetissä monella eri nimellä, mut sit oikein mitään kunnollisia biisiesimerkkejä – edes kitarasooloista, juma...

Bysanttilaisen asteikon neljäs moodi on hieman erikoinen tapaus. Siihen törmää joko unkarilaisen mollin, mustalaismollin tai kaksoisharmonisen mollin nimellä, ja usein vieläpä niin, että se on eräänlainen “isäntäasteikko”, jonka moodeista muun muassa tuo kaksoisharmoninen duuri on yksi. Itse tykästyin enemmän tähän käyttämääni tapaan derivoida moodit sen sijaan tuosta bysanttilaisesta asteikosta – silloin nimittäin 5. moodiksi asettuu näppärästi eräs miksolyydinen ja 7. moodiksi eräs lokrinen moodi. Tällä metodilla pysyy hommassa joku roti nääs. Sit tietty arabialaisen musiikin maqam-asteikoista löytyy tätä vastaava judanssi nimellä Neveser , ja karnaattisessa musiikissa se sit tunnetaan nimellä Simhendramadhyamam .   Tän moodin eräs erikoispiirre on se, että se on symmetrinen ja sen intervallirakenne toistuu samanlaisena kumpaankin suuntaan. Esimerkiksi C:ssä se on seuraavanlainen: (k = kokosävelaskel, p = puolisävelaskel, ys = ylinouseva sekunti)       ...

 Kaksoisharmonisen duuriasteikon kolmas moodi on ultrafryyginen – ja toi ultra -etuliitehän meinas sitä, että 4. sävel on alennettu duuriterssiksi ja seiska tiputettu pari pykälää kutoseksi. Eli moodin sävelasteet ovat: 1 – b2 – b3 – b4 – 5 – b6 – bb7. Nimestähän tulee mieleen vanha pyykinpesuainemainos, jossa slogan meni jotenkin niin, ett "Ei vain puhdasta, vaan ultrapuhdasta!" Tää on taas sellainen mollimoodi, josta vois sanoo: ei vain tummasävyistä, vaan ultratummaa! Jos fryyginen äänimaisema napostelee yhtään, on tämäkin fryygialainen oivallinen työkalu itämaisten sävyjen kaiveluun. Internet ei osannut jeesata yhtään varsinaisten biisiesimerkkien suhteen, mut luulisin, ett hevikitaristit, jotka fryygisestä sooloilusta diggailevat, eksyvät tähänkin moodiin välillä joko sitten tiedostaen sen tai tiedostamattaan. Aika usein näkee noilla digitaalisen avaruuden teoriasivustoilla sellaistakin filosofiaa, että ton kaksoisharmonisen duuriasteikon sijasta “isäntäasteikkona” pidet...

 Kaksoisharmonisen duurin 2. moodi on hieman erikoisempi tapaus lyydisen suurvisiirikunnan soundista; kai tän vois ajatella olevan harmonisen mollin 6. moodi korotetulla kutosella, mut toi dominanttiseptimin ujuttaminen moodiin luo aika erikoisen äänimaiseman; tässä moodissahan on jo suuri septimi (maj7-soundin luova seiska sävel) ennestään – eli täs moodissa ei oikeastaan ole “kutosta” ollenkaan, vaan kaksi eri seiskaa. Siispä moodin I asteen soinnulle vois askarrella sekä dominanttiseiskan että maj7-soinnun ihan oman makunsa mukaisesti. Toinen dominanttiseiska syntyy moodin #IV asteelle, joten järkevältä kuulostavien sointukudelmien loihtiminen tässä moodissa on kohtuullisen haastavaa – jazzia sit tietty saa askarreltua jos jonkinlaista – ja siihen toistaitoisten wannabe-jatsareiden ykkösgenreen, paskajatsiin, nää meikän sommitelmat tällä kertaa aika vahvasti kallistuvatkin. Tietty kaikki musiikki, jossa soinnut ovat jotain differentiaalimatematiikkaa mut ei silti mennä uusklassi...